EM-kisojen ensimmäinen päivä: voittoon Portugali, Italia ja Vaasa

U19_header.jpgYli 30 asteisessa helteessä saavun Vaasaan seuraamaan alle 19-vuotiaiden EM-lopputurnauksen avausotteluita. Lipunmyyntikopit on jo suljettu. ”Ei lippuja illan otteluihin”. Norjan ja Portugalin välinen ottelu on siis loppuunmyyty. Oma lippuni odottaa stadionin uumenissa, jonne matka vie poliisien uhittelun kautta. Löydän istumapaikan helposti, sillä katsomot eivät ole edes puolillaan.

Ottelu alkaa. Vieläkään ei näy merkkiä loppuunmyydystä stadionista. Tunnelma on alkuun suorastaan ”flataanen”, vaikka yksittäinen portugalilainen pauhaa kansallislaulun selkäpiitä värisyttäen. Suomalainen urheiluyleisö alkaa kuitenkin lämmetä, ja kannustusta riittää alkuun molemmille joukkueille.

Norja aloitti ottelun vahvasti, korkealla prässillä. Heillä tuntuu olevan taisteluvaihe päällä vaikka ottelu on vasta alkanut. 25 minuutin jälkeen siitä ei enää paljon jäljellä ole ja Portugali osuu. Lopullinen niitti lyödään vielä samalla puoliajalla, kun keskitys harhailee takanurkkaan, siirtäen Portugalin 2-0 johtoon.

Portugalin keskikenttä on erittäin hyvä, lohkon paras. Lopputulos 3-1 ei kerro kuitenkaan koko totuutta, Norjan peli oli nimittäin kelvollista ja toinen puoliaika oli heidän hallintaa. Norja ennakolta vaikuttaisi kovalta vastukselta seuraaviin peleihin, sen verran vähäiset olivat Suomen ja Italian näytöt illan ottelussa.

Seuraa tauko, jonka ajaksi siirryn Vaasan keskustaan tutkimaan tapahtumatoria ja sitä miten EM-kisat näkyvät katukuvassa. Tapahtumatori ei ole mitenkään ihmeellinen, mutta ainakin se on elävä ja monipuolisempi kuin Seinäjoen vastaava. Se ei kuitenkaan ole se mikä eniten silmään osuu.

Kuten varmasti monet tietävät EM-kisojen joukkueet eivät majoitu Seinäjoella. Joukkueiden vaatimuksiin ei Seinäjoen majoituskapasiteetillä ollut halua suostua. En olisi ikinä uskonut, että eteläpohjalainen tunnustaisi alemmuutensa vaasalaisille. Missä on ”paremmin kuin naapurilla” -mentaliteetti? Vaasa osoittaa olevansa se isompi kaupunki.

Vaasassa törmään kaupunkikierroksella olevaan Turkin joukkueeseen ja ruokakaupan kassalla juuri kentällä nähtyihin norjalaisiin. He jatkavat matkaansa hotellille. Ottaa päähän. Koko se kansainvälinen tunnelma, jonka Seinäjoki olisi voinut kisoista saada, on luovutettu Vaasalle. Pelaajista täällä nähdään vain vilaus bussilta kentälle ja toisinpäin.

U19_header3.jpgTäpötäysi stadion. Suomen ensimmäinen U19 EM-turnaus. Vastassa avauspelissä, ehkä se kaikkein rakkain. Seinäjoki sai EM-finaalin, jihuu! Vaasa sai kenties kaikista tärkeimmän ja tunteikkaamman ottelun mitä turnauksessa nähdään. Niin hienosta ottelusta oli kyse maanantai-illassa.

Suomi taisteli väkevästi koko ottelun. Suomen pelaajat sopivan ylimielisinä, suorastaan vaativat yleisöltä kannustusta ja saivatkin sitä. Erityisesti erottui Abukar Mohammedin johtama keskikenttä ja puolustus, kun puolestaan hyökkäyspää kunnostautui aivan toisella tavalla. Noin seitsemän yksin läpi -tilannetta kilpistyi kelvottomiin vetoihin ja Italian maalivahdin perustorjuntoihin. Sekös pänni katsomossa, kun mistään ei osuttu.

Italia teki ainoasta paikasta ja pelasi sitten niin kuin Italia on aina pelannut, tiiviisti puolustaen maalin johtoaan. Hauskaa olikin huomata kuinka perusteellisesti näin nuoret olivat jo omaksuneet kansallisia tuntomerkkejään. Portugalin laitapelaajat kulkivat Cristiano Ronaldon ja Luis Figon jalanjäljissä pelinumeroilla 7 ja 17 ja pelityyliltään, Italia pelitapansa puolesta ja Suomi, noh, tehottomasti, kuten on totuttu. Huolestuttavaa kuitenkin oli se heittäytymisen määrä, jota ei toivoisi nuorten pallollisesti taitavien lahjakkuuksien tekevän. Tuomarit erottivat nämä läpinäkyvät yritykset, joita erityisesti Norja ja Suomi kömpelösti esittivät.

Suomi ei ollut alakynnessä muualla kuin tulostaululla ja katsomossa annettiin epäonnistuneetkin yritykset jatkuvasti anteeksi. Tunnelma yltyi loppua kohden, kun epäsuomalaisesti ei-urheiluhengen mukainen viheltely ja buuaaminen ottivat vallan. Milloin se kohdistui Italian pelottavaan tähtipelaajaan Gianluca Scamaccaan, muihin italialaisiin tai yleensä tuomariin. Tuomarilinjassa ei ollut kyllä mitään valittamista todellisuudessa, mutta kansallisessa kuplassa sitä piisasi.

Suurin ongelma on kuitenkin siinä, ettei Suomen joukkue tuntunut omalta. Tieto siitä, että pelikuntoinen Onni Valakari oli jätetty joukkueen ulkopuolelle, oli ainakin itselleni liikaa. Seinäjoella useamman vuoden asunut ja pelannut huippulahjakkuus olisi tuonut sen tarvittavan siteen joukkueeseen. Meidän kotikisat pelataan lähes pelkästään helsinkiläisin voimin, vaikka tarjolla olisi ollut Valakarin ohella myös Pietarsaaresta ponnistanut Serge Atakayi.

Erityisen ankean kuvan joukkue antaa siten myös SJK:n juniorikasvatuksesta. Ainut SJK:n pelaaja on Oulussa juniorivuotensa pääasiallisesti viettänyt Ville Tikkanen. Vaiva, rahat ja poliittinen vaikutusvalta, joka SJK:hon on sijoitettu yli kymmenen vuoden aikana, tuntuu valuneen sinne kuuluisaan kankkulan kaivoon. Monet parhaista junioreista ovat etsineet peliaikaa muualta, kun avaukseen ovet eivät aukea, vaikka Veikkausliigassa laahataan peräpäässä. Seuran kannattaisi varmaan ruveta miettimään lajin vaihtoa.

Samalla panostuksen määrällä, Seinäjoesta olisi helposti tehty merkittävä pikaluistelupaikkakunta, jonne virtaisi arvokisoja ja ulkomaalaisia huippuja harjoittelemaan ympäri vuoden. Vuosia toivottu Suomen ensimmäinen pikaluisteluhalli on nyt suunnitteilla muualle. Kaupungin jalkapalloseikkailu on puolestaan saavuttanut yhden kohokohdistaan, joka toisaalta räikeällä tavalla tuo esiin myös projektin tähänastiset epäonnistumiset.

Teksti ja kuvat: Totti



Kategoria: Tapahtumat