Ehdolla oltiin

muutos1.jpg

Viime syksynä päätin lähteä ehdokkaaksi kuntavaaleihin. Yhteiskunnalliset asiat ovat aina kiinnostaneet minua, joten ehdolle lähteminen oli luonteva ratkaisu. Moni 19-vuotias ei koe yhteiskunnallisia asioita kiinnostaviksi tai tärkeiksi. Piittaamattomuus meidän jokaisen arkipäivää koskettavia asioita kohtaan kertoo paljon. Asiat esitetään liian vaikeasti. Tulevaisuus on epävarmaa. Esimerkiksi Sote- ja Maku -uudistukset ovat keskeneräisiä, eikä kukaan tiedä, mitä niiltä odottaa. Haluan tehdä kaikkia koskettavista asioista ymmärrettäviä. On muutoksen aika.

Sunnuntaipäivä 9.4.2017 kääntyi hitaasti, mutta varmasti kohti iltaa. Kyseessä ei ollut tavallinen sunnuntai, vaan kuntavaalien virallinen äänestyspäivä. Päivä, jolloin selvisi uudet kunnanvaltuutetut jokaiseen kuntaan toimikaudelle 2017-2021.

Kello löi kahdeksan illalla. Missasin sen. Kuin salamaniskusta kännykkä aloitti pirinän lukuisista viesteistä. Niissä onniteltiin ennakkoäänistä, joita sain 30. Ensimmäisenä kehon valtasi ilo ja kiitollisuus, jota seurasi perään auttamatta ahdistus ja pelko. Riittääkö nämä? Muilla on niin hurjasti ääniä.

Kisa oli äärimmäisen kova koko maassa. Voittajapuolue saattoi olla niin SDP, Kokoomus kuin Keskusta. Ennakkoäänien jälkeen Keskusta näytti olevan vaalien ykköspuolue. Kaikki tosin tiesivät, että illan päätyttyä niin ei olisi. Keskustalaiset ovat innokkaita ennakkoäänestäjiä. Äänestämään mennään heti kun on mahdollista. Minäkin tein niin. Äänestin ennakkopäivän ensimmäisenä päivänä. Varmuuden vuoksi.

Ilta eteni madellen. Seurasin televisiosta vaalivalvojaisia ja YLEn tulospalvelu oli koko ajan kännykässä auki. Päivitin tulospalvelua säännöllisesti. Minut valitaan, minua ei valita. Taas nousen valittujen joukkoon ja tipahdan samantien neljä pykälää alaspäin varasijoille. Koko maassa äänten lasku ei onnistunut yhtä sujuvasti. Kun Ilmajoella ääniä oli laskettu yli 90%, Vantaalla ei ollut edes ennakkoäänien tuloksista kunnolla selvyyttä. On harmi, ettei järjestelmä toiminut kunnolla koko maassa.

Ääniä oli laskematta enää muutaman prosentin verran, eikä oma äänisaalis näyttänyt riittävän näissä vaaleissa. Varasijalla oltiin, kaukana valituksi tulemisesta. Hitto! Mielen valtasi suru. Mitäs nyt? Ehdolle lähteminen 19 -vuotiaana tuntui naurettavalta.

Seuraan vaalivalvojaisia. Vihreät ovat innoissaan. Koko puolueen kannatus näyttää nousevan näissä vaaleissa kuin Feeniks -lintu tuhkasta. Ja niin kävikin. Kaikkiaan 3,9 prosenttiyksikön nousu koko maan kannatuksessa. Historiallisella tuloksellaan Vihreät nostivat valtuustopaikkojaan 211 henkilöllä nousten samalla neljänneksi suurimmaksi puolueeksi.

En päivittänyt  hetkeen tulospalvelua. En uskaltanut, koska en halunnut pettyä. Olin kolme kuukautta tehnyt töitä näiden vaalien eteen. Tiesin vaaleihin lähteneen mukaan todella vahvoja ennakkosuosikkeja. Minä en lukeutunut heihin. En voinut vakuuttaa äänestäjiä kymmenien vuosien valtuustotyölläni, sillä niitä ei ole takana yhtään. Päivitin viimeisen kerran tulospalvelun. Kuntamme äänistä oli laskettu 100%. Selattuani tulokset mieleni valtasi jälleen ilo ja kiitollisuus. Se oli nyt ohi. Tästä se työ muutoksen eteen alkaa.

Sofia Mänty

 


Kategoria: Mielipiteet