Annatko vanhusten kuolla yksin?

bloom-1846200_1920.jpg

Tätä aihetta mietin viime syksynä nuorten toimitusten tapaamisessa yhdellä työpajalla, ja siitä asti se on aina välillä tullut mieleen, ja nyt vihdoin päätinkin tarttua siihen. En edes tiedä, mistä tämä aihe oikeastaan edes alun perin tuli mieleeni, sillä eihän tämä ainakaan mediassa juurikaan esillä ole ollut. Ja nyt lähinnä ajattelen niitä yksinäisiä vanhuksia, joiden sukulaiset asuvat kaukana, tai joilla niitä ei ehkä ole ollenkaan.

Monille vanhuksille, etenkin yksin asuville, saattaa olla iso kynnys lähteä kotoa, ja kaikki eivät siihen enää edes huonon kunnon vuoksi pysty. Tämä vain edesauttaa niin sanottua erakoitumista muusta maailmasta, jos kontaktit muihin ihmisiin katoavat.

Joskus sitä ajattelee, että miten kukaan voi syrjäytyä yhteiskunnassa, kun kuitenkin jo pelkällä kauppareissulla törmää suureen määrään ihmisiä. Eihän sitä voi käydä juuri missään ilman, että kohtaisi muita ihmisiä. Joidenkin vanhusten ei kuitenkaan tarvitse edes kauppaan lähteä, sillä kotihoidon palvelut tai jokin muu taho voi hoitaa ostokset ovelle asti. Sen vuoksi kynnys kotoa lähtemisellä vain kasvaa ja kasvaa ajan kuluessa, kun ei juurikaan muita ihmisiä tapaa. Tuskin se ruokien tuoja kovin usein kahville ennättää jäämään. Tällaiset vanhat ihmiset varmasti kaipaisivat aina välillä ystävää jolle jutella.

Voisitko sinä keksiä keinoja auttaa tällaisia yksinäisiä vanhuksia? Ehkä naapurissasi asuu yksinään joku vanhempi mumma tai pappa, jonka luona voisit joskus käydä, vaikka vain kahvilla tai juttelemassa. Myös esimerkiksi Punaisen Ristin ystäväpalvelun kautta voi päästä ystäväksi jollekin yksinäiselle vanhukselle.

Milloin olet viimeksi vieraillut isovanhempiesi luona tai edes soittanut heille? He osaavat varmasti arvostaa lyhyttäkin puhelinsoittoa, jos vain saavat aina välillä kuulla, miten sinulla menee. Sanonpahan vain, vierailkaa useammin siellä isovanhempien tai iso-isovanhempien luona, jos he ovat vielä elossa. Ei sitä auta sitten myöhemmin enää jossitella, että kunpa olisin silloin käynyt, kun se oli vielä mahdollista.

Laura Levä

 


Kategoria: Mielipiteet