Kun ihmissuhteiden merkitys korostuu

Timo Rautavan kirjoittama uutinen Ei se tavara vaan ne ihmiset, Helsingin Sanomat (Teema 1/2009), kertoo kahden miehen tekemästä onnellisuustutkimuksesta. Kai Torvi ja Pentti Kiljunen tutkivat suomalaisten onnellisuutta Elinkeinoelämän valtuuskunnan tutkimuksessa, joka julkaistiin vuonna 2005.

Tekstin mukaan tutkimuksessa nousi esille etenkin perheen, ihmissuhteiden, terveyden ja kohtuullisen hyvän toimeentulon vaikutus onnellisuuteen. Itselläni nämä arvot osuvat aika samaan tutkimustulosten kanssa, mutta jotkin asiat myös yllättivät. Myös artikkelin kuvitus tukee näitä tuloksia ja auttaa havainnollistamaan niitä käytännössä. Ne kuvastavat myös rauhan ja luonnon merkitystä onnellisuudessa, mitkä eivät itse tekstistä juurikaan nouse esille.

Etenkin Kiljunen on sitä mieltä, että hyvät ihmissuhteet korostuvat varsinkin talouskriisin aikaan. Olen samaa mieltä tässä asiassa, mutta yhtä lailla ihmissuhteiden merkitys korostuu muissakin elämän kriiseissä, kuten läheisen kuoleman tai jonkin onnettomuuden jälkeen. Vuonna 2005, tätä tutkimusta tehtäessä, neljä viidestä suomalaisesta onkin kertonut olevansa onnellisia.

Hyvillä tuloilla ja varakkuudella ei kuitenkaan tekstin mukaan ole suurtakaan vaikutusta ihmisten onnellisuuteen. Vanha sanonta "rahalla ei saa onnea", saattaa päteä vielä tänäkin päivänä, ainakin osittain. Itse olen kuitenkin hieman eri mieltä näiden tutkimustulosten kanssa, sillä nykyään moneen asiaan tarvitaan rahaa. En väitä, että sillä voisi ostaa onnea, mutta se saattaa olla keino onnen saavuttamiseen. Esimerkiksi itse rakastan matkustelua, joka tekee minut onnelliseksi, mutta mikä ei ilman rahaa olisi mahdollista.

Tekstin mukaan onneen riittää vakaa perustulo, mutta tämän vaatimattoman onnentuojan vuoksi esimerkiksi lama saattaa heikentää ihmisten onnellisuutta, jos tulot romahtavat. Tämä voikin olla osasyynä siihen, miksi on myös onnettomia suomalaisia. Jos siis yksi onnentuoja poistuu lähes kokonaan, saattaa ihminen tuntea itsensä onnettomaksi.

Tekstissä nousee kuitenkin esille myös yksi suuri ristiriita. Jos kerran rahalla ei voi saada onnea, miksi lähes kaikki suomalaiset haaveilevat lottovoitosta. Tyydytään siis pieneen toimeentuloon, mutta kuitenkin haaveillaan suurista rahasummista. Itse ajattelen, että ehkä ei kehdata myöntää, että minä tulen rahasta onnelliseksi, koska silloin voidaan leimata pinnalliseksi tai tunteettomaksi henkilöksi.

Artikkelissa on tekstin tukena myös taulukko, joka havainnollistaa eri osatekijöiden vaikutuksen suomalaisten onnellisuuteen. Perhe, ihmissuhteet ja terveys ovatkin myös tässä korkeimmassa arvossa, mutta mieluisa työpaikka kuitenkin vasta puolivälissä. Vähiten arvoa onnellisuuden tuojana on omalla asemalla, sosiaalisella arvostuksella ja yhteiskunnallisella osallistumisella. Itseä yllätti eniten yhteiskunnallisen osallistumisen sijoittuminen, sillä itse olisin nostanut sen melko korkealle. On tärkeää, että voi vaikuttaa yhteiskunnallisesti esimerkiksi omassa kaupungissa tehtäviin päätöksiin ja saada äänensä kuuluviin. Teen paljon vapaaehtoistöitä ja sekin on eräänlaista vaikuttamista, sillä voi omalta osaltaan edistää tärkeäksi kokemiaan asioita.

Onnellisuuden voi kuitenkin määrittää jokainen omalla tavallaan, eivätkä kaikki tule onnellisiksi samoista asioista. Vaikka perhe, ihmissuhteet ja terveys ovat varmasti monille se tärkein asia, onnellisuuteen vaikuttavat myös monet muut osatekijät. Oli se sitten mitä tahansa, on tärkeää, että jokainen voi kokea itsensä onnelliseksi.

Laura Levä
Kirjoitus on äidinkielen tunnilta, 1. vuoden lukion kurssin kirjoitelma

 


Kategoria: Mielipiteet