Runoja

En voi elää sitä uudelleen
En ollut aikoihin nähnyt mitään niin kaunista,
kuin auringon lasku järven selälle.
Kello lähenteli jo puolta yötä.
Silti istuin vain katselemassa,
kaunista hehkua.
En ottanut edes valokuvaa,
unohdin.

Istuit siinä vieressäni.
Sinäkin näytit komealta,
kuitenkin eri tavalla kuin auringonlasku.
Kanssamme oli muitakin ihmisiä,
en kuitenkaan kuunnellut heitä.

Sinä istuit enimmäkseen hiljaa,
minä ajatuksissani.
Et ehkä ajatellut minusta niin,
pidit vain tuttavana tai kaverina.
En voi kiistää sitä,
pidin sinusta ja pidän edelleen.
Se ei muutu miksikään.
Säilyt aina muistoissani,
sinua ei saa sieltä pois.
Kuljet aina mukanani,
En halua ikinä unohtaa sinua.

Teit siitä päivästä ja illasta minulle täydellisen.
Se ilta oli yksi elämäni ikimuistoisimmista.
En voi, enkä halua unohtaa sitä koskaan.
Haluaisin vain elää sen uudelleen,
uudelleen ja uudelleen.
En kuitenkaan voi,
minun täytyy vain hyväksyä todellisuus.

Meissä on paljon eroja,
ehkä mikään ei olisi kuitenkaan toiminut.
Silti en voi sille mitään,
pidän sinusta.
Haluaisin sinun tietävän sen.

Oletko joskus kirjoittanut runoja? Ajatteletko sen olevan vaikeaa? Joskus ajattelin itsekin niin. Ei se kuitenkaan ole. Mistä tahansa voi kirjoittaa. Ei ole pakko miettiä loppusointuja. Ne eivät ole nykyään välttämättömiä. Jokainen voi kirjoittaa ihan mitä tahansa, omalla tyylillään. Mitään rajoituksia ei ole. Kunhan vain itse määrittelet tekstisi runoksi.

Voit kirjoittaa mistä tahansa. Itse otan aiheet esim. jostain lukemastani kirjasta ja sen aiheuttamista tuntemuksista, omista kokemuksista. Joskus teksti vain tulee. Silloin ei tarvitse edes juurikaan ajatella, vaan sanat vain virtaavat paperille. Tällaiset ajatukset kannattaa siis kirjoittaa heti ylös. Joskus nousen keskellä yötä kirjoittamaan, koska aamulla en enää muistaisi mieleen tullutta juttua.

Laura Levä



Tagit: Runot, Laura
Kategoria: Mielipiteet