Julkisuus minulle ja sanalleni

Netissä luomme itsestämme tietynlaisen kuvan, jossa oikeaa elämää voi pakoilla vääristelemällä itsensä jopa täysin toisenlaiseksi. Henkilö ilman virheitä, ja pisteet menevät sille, kellä on eniten kavereita/seuraajia/tykkäyksiä. Julkisuudenhimo pakottaa puskemaan dataa, jolla suurimmalla osalla ei tunnu olevan juuri merkitystä. Mitä somessa pyritään oikeastaan saavuttamaan?

Sosiaalisessa mediassa on jatkuvana virtana, tekstejä, kuvia, puheita, jossa ihmiset näyttävät vain “kauniin” puolen itsestään. Ikinä ei voida tietää, kuka ruudun toisella puolella istuu, joten tekeekö kukaan itsestään täysin rehellistä kuvaa kaikkien katsottavaksi?

Tapa on liittynyt keskuuteemme sitä mukaan, kun netin mahdollisuudet ovat monipuolistuneet ja laajenneet. Itseään tavallaan mainostaa uudella profiilikuvalla tai nasevalla twiitillä, enkä voi väittää, ettenkö itsekin olisi mukana tässä porukassa. Mutta kun miettii, mitä oman elämän jakaminen nettiin antaa minulle, jää vastaus vähäiseksi ainakin omalta osaltani. Mahdollisuudet vaikutukseen satoihin eri asioihin ovat suuret, mutta ainakin meillä Suomessa tuntuu siltä, että netin tarkoitus on pökittää omaa egoa. Hyväksyntää haetaan tykkäysmäärillä ja kumma kyllä, sillä on vaikutusta tapaan, jolla itsensä näkee. En puhu nyt vain nuorista, sillä huomionhakua ja hyväksyntää kaivataan joka sukupolvesta.

Elämän kultaaminen ei ole siis vain nuorten tapa. Superäidit, salihirmut... Moni ikäryhmä on löytänyt kanavat saada ihailua osakseen jakamalla arjen tähtihetkiä. Netin avulla julkisuutta voidaan nykyään myös havitella paljon helpommin. Ja sitähän havitellaan (ja saadaan).

Seuraajat ja tykkääjät todistavat julkaisijalle, että oma elämä kiinnostaa myös toisia. Periaatteessa haluamme leikkiä oman elämän julkkista.

Mutta jos palataan alkuperäiseen kysymykseen: Mitä somessa pyritään oikeastaan saavuttamaan? Kuva itsestä luodaan positiiviseksi, mutta sanoma on usein tärkeämpi. Superäidit kerääntyvät keskustelemaan kanssatovereiden kanssa juuri heille ajankohtaisista asioista vertaisryhmässä, jossa mielipiteet tulevat läheltä ja kaukaa. Samoin salilla viihtyvillä. Tietoisuus omista mielenkiinnonkohteista kasvaa pienellä vaivalla. Yhteisöt ja esikuviksi muotoutuvat “julkkikset” ovat vertaistukea ulottuvuudessa, jossa maailma on yhtä suurta kansaa. Jokainen on toisen lähellä ja kuulee, vaikka oikeassa maailmassa sadat kilometrit erottavat.

Mitä julkisuus voi antaa kaiken pinnallisuuden kuohunnan keskeltä? Kanavan saada oma ääni kuuluviin, auktoriteettia miljoonien keskellä. Toisella se antaa mahdollisuuden tuoda käsiteltäväksi epäkohdat yhteiskunnassa , toisella se on ovi Halpa-Hallin kassalta levytyssopimukseen Yhdysvalloissa.

Netti voi (ja pystyy) muuttamaan omaa ja toisten elämää.

Aurora Piirto



Kategoria: Mielipiteet