Aikainen leikin loppu

Oonan kirjoittama kolumni on julkaistu myös sanomalehti Ilkan painetussa versiossa Lapsen oikeuksien päivänä 20.11.2014 sekä Ilkan nettisivuilla

hanna_ja_oona_ilkkakuva.jpgKuvassa Hanna Ollinkoski (vas.) ja Oona Kari (KUVA: HARRI TOIVOLA, Ilkka)

Katson lastenohjelmia. Telkkarista näkyy filmillä pyörivä Nalle Puh. On perjantai ja tänään alkaa isän viikonloppu. Maanantaina taas takaisin äidin luokse kotiin”, lukee 8-vuotiaan Oonan päiväkirjassa.

Nyt takaisin päin katsottuna minun elämäni on ollut todella normaalia ja tasapainoista.

Olen monesti hämmästellyt, miten leikkiminen on muuttunut siitä, kun itse olin pieni. Me kokosimme legoja, pelasimme pallolla ja leikimme barbeilla heti aamulla ennen kouluun lähtöä. Tätä oli viidenteen luokkaan saakka.

Nykyään monissa perheissä näkee ruokapöydän äärellä tabletista pyörivät lasten ohjelmat. 3-vuotiaiden taito pelata Angry Birdsia on hämmästyttävää.

Olen saanut nähdä molempia vanhempia oman mieleni mukaan. Mielipidettäni on kuultu pienestä pitäen.

Lapsella on oikeus mielipiteeseen, joka ei loukkaa toisia. Lasten oikeudet ovatkin olleet läsnä elämässäni jo aivan pienestä pitäen.

Laki sanoo, että lasten oikeudet kuuluvat jokaiselle alle 18-vuotiaalle. Minun kohdallani on mietitty lapsen etu aikuisten päätöksissä.

Olen elänyt aikaa , jolloin lapset olivat lapsia eikä pelkäämisen aihetta pienessä kylässä ollut. Koulussa kaikki olivat yhtä.

En osannut pienenä ajatellakaan, että maailmassa on niin paljon pahaa.

Monia lapsia syrjitään vanhempiensa takia. Vanhempien kulttuurin, taustan, uskonnollisuuden ja tapojen vuoksi. Nämä kaikki tulevat kasvatuksen seurauksena myös lapselle.

Valitettavasti myös neljännellä luokalla leikkivä lapsi saatetaan jättää ulkopuolelle.

Maailma muuttuu hurjan nopeaa tahtia. On tärkeää muistaa, että lapsien on annettava olla lapsia.

On suuri ero, kasvavatko lapset kaupungissa vai pienessä kylässä. Valitettavasti kaupungilla näkyy 10-vuotiaita tyttöjä pukeutuneena ja meikattuna lähestulkoon täysi-ikäisen muottiin. Olen surullinen siitä.

Lisäksi olen kaupungilla nähnyt nuoria, jotka naureskelevat kehitysvammaisille tai onnettomuudessa loukkaantuneille ihmisille.

Mitä kaikkea näiden naureskelevien nuorien päässä liikkuu? Mielestäni jokainen saisi pysähtyä tässä vaiheessa ja kuvitella itsensä naureskelun kohteeksi tilanteeseen.

Jokaisen vammaisen lapsen erityistarpeet on huomioitava ja heidän on oikeus elää tasapainoista elämää. Kenelläkään ei ole oikeutta tuomita ihmisiä heidän erilaisuuden vuoksi.

On väärin, että nykyäänkin on rasismia, kiusausta ja syrjintää, vaikka eletään jo vuotta 2014.

Mikään syrjintä ei saisi kohdistua puolustuskyvyttömään lapseen. Lasta on suojeltava väkivallalta, kiusaamiselta sekä seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista. Edellä mainitut asiat voivat tapahtua salassa muilta.

Kaikesta huolimatta väärinkäytöksen uhrin on saatava terveyttä edistävää hoitoa.

Lapsille tuotetaan ihan liikaa paineita median kautta. Nykyään lapset aikuistuvat nopeasti ja leikkivät yksilöt jäävät ulkopuolelle.

Pidän itse tärkeänä, että tulevaisuudessa omat lapseni saisivat olla turvallisesti lapsia ilman paineita.

Jokaisella lapsella on oikeus elää turvallista ja tasapainoista elämää.

Oona Kari



Kategoria: Mielipiteet