Tuoko raha onnea?

Tuoko raha onnea? Olen pohtinut näitä asioita viimeaikoina paljon, kun muutto ensimmäiseen kotiin on pian todellisuutta. Olen elänyt aina oikeastaan äidin ja siskon kanssa. Rahaa ei elämässäni ole ollut säästämiseen asti, joten tiedän mistä puhun. Vai olenko sittenkin tuhlari?

Uuden kodin perustamiseen on kulunut puoli omaisuutta. En harmittele sitä vaan olen onnellinen, että koti on meidän näköisemme. On päivän selvää, että ilman rahaa ei ole myöskään ruokaa, jonka avulla on mahdollista jaksaa pitkän päivän läpi. Murehdin pärjäämisestäni itsenäisenä täysi-ikäisenä ja kuinka mahdollistan ruokailutottumukset lautasmallin mukaan opiskelijabudjetillani?

Raha ei tuo onnea? Väärin. Tarvitsemme maallista mammonaa ruokaan, sairaalakuluihin, opiskeluun sekä vapaa-ajan viettoon. Ei ole niin yksinkertaista olla vähävarainen, kun maksettavana on auton vakuutukset, verot, bensa, vuokra, ruoka, sähkö ja lääkkeet. Nykyään kaikki maksaa. Emme tee Punaisen Ristin töitä. Tarkoituksena ei ole kertoa, että varakkaat ihmiset ovat automaattisesti onnellisia. Ei todellakaan. Silloin astuvat muut ongelmat peliin, kun on jo kaikki, millä ihminen on saatu tyydytettyä. Raha kuitenkin edesauttaa onnellisuutta ja terveyttä.

Olen vielä nuori ja minulle toitotetaan opiskelun tärkeyttä. Opiskelen kolmatta vuotta kampaajaksi ja näillä näkymin jäämässä täysin tyhjän päälle. Töitä olen hakenut kokoajan koulun ohelle sekä jokaisena kesänä, kun loma on alkanut. Töihin ei oteta ja jos otetaan, ovat osa-aikaisen työntekijän tunnit ovat minimissään. Olen käynyt erilaisia työnhakukursseja ja ansioluettelo on täydellisessä asiakirjamuodossa. Töitä haettaessa ilmoituksessa lukee: ” Vaadimme aikaisempaa kokemusta!”

Kuinka voidaan vaatia tai ylipäätään hakea uusiin töihin koulun ohelle, kun kaikkea vaaditaan. Mistä saada työkokemusta, kun ensimmäisiin töihin ei oteta, koska sitä kokemusta vaaditaan jo entuudestaan? Olen kuullut, että ennen töihin haettiin eikä aikaisempi kokemus ollut niin tärkeä pointti vaan se, että työn kautta koulutettiin ammatteihin. Lama vallitsee. Yhdellä menee huonosti niin syntyy ketjureaktio. Yrityksiä kaatuu, ihmisiä lomautetaan ja työnhaun nettisivut ammottavat tyhjyyttä. Surullista, mutta totta.

Jatkan vielä toitottamista aiheesta. Toki olisin varmasti onnellinen, jos isä ja äiti olisivat ostanut uuden BMW’n tai jos minulla olisi varaa shoppailla vaatteita kirpputorin sijasta Vilalta. Minut ja tuleva avopuolisoni on opetettu aina pärjäämään itse ja yhdessä mietimme, mistä revimme 680e/vuodessa auton vakuutuksiin? Kaverit ihmettelevät: ”Maksatko sä itse sun vakuutukset?” , vastaus on kyllä. Olen onnellinen, että minut on opetettu pärjäämään omillaan. Kuinka tästä eteenpäin?

Elän opintotuilla seuraavan puolivuotta. Olen onnellinen, että saan jakaa elämäni toisen ihmisen kanssa, mutta voin rehellisesti sanoa, että jos minulla olisi rahaa syödä lautasmallin mukaan, ostaa istuvia vaatteita ja saada harrastukseni maksettua, olisin onnellisempi. En lähde sitä kieltämään.

Oona Kari



Kategoria: Mielipiteet