A strong opinion

Miksi kaikki on niin pinnallista? Miksi mikään ei riitä? Miksi nuorten ajatusmaailma heittelehtii niin paljon ja itsetunto kokee kolhuja kerta toisensa jälkeen? En haluaisi murehtia näitä asioita, mutta silti alan kirjoittamaan asiasta. Miksi? Kaikenmaailman kysymykset valtaavat meidän jokaisen pään jossain vaiheessa, jonka jälkeen mennään vielä syvemmälle miettimään… Mikä tarkoitus kaikella on? Kenelläkään ei siihen ole vastausta. Suuri maailmankaikkeus pitää yllä universumia, maapalloa ja kaikkea mitä täällä tapahtuu. Miten kukaan koskaan voisi ymmärtää sitä tuosta noin vaan? Mikä minut saa kirjoittamaan tällaista? Omien kokemusten, elämänkolhujen, virheiden ja menneisyyden takia minun on ehkä helppo kertoa asioista, jonka jälkeen kirjoitan ylös asiat ja uskon niihin. Onko se mun tapa päästä yli kaikesta?

Kaiken tämän kirjoituksen takana piilee nuori naisen alku, joka odottaa vastauksia kymmeniin kysymyksiin ja ajatuksiin. Mun suurin kysymys joka päiväisessä elämäsä on;’’ Kelpaanko mä tällaisena mitä olen?’’. Itsetunnon horjuminen on normaalia, mutta mitä sitten, jos itsetunnosta ei saa kiinni eikä hyväksy itseään sellaisena mitä on? Miksei minua ole autettu silloin, kun apua olen pyytänyt? Tai miksi olen pitänyt kaikki asiat sisälläni, kun olisi pitänyt puhua? Se kaikki kostautuu jossain vaiheessa elämää. Tälläkin hetkellä joku satuttaa toista ilkeillä sanoillaan, tekee kuuntelevan olon kamalaksi ja saa suuria kolhuja hänen itsetuntoonsa. Miksi ihmiset tekevät tätä? Todella moni kaunis nuori tyttö heittää elämänsä ja säteilevän itsetuntonsa hukkaan toisten merkitsemättömien sanojen takia.

Avun saanti ja asioista puhuminen on nykyään todella tärkeää monelle nuorelle. Maailma on menossa siihen suuntaan, että 8-vuotiaat tytöt kulkee kiiltävissä legginseissä ja meikit kasvoilla kaduilla, eikä teinien ikäluokasta enää eroteta kuka on täysi-ikäinen ja kuka ei. Omasta mielestäni lapsilla on oikeus olla lapsia. Itse olen ainakin todella kiitollinen, että äiti on ala-asteella rajoittanut mun meikin käyttöä eikä ole antanut ostaa korollisia nilkkureita, vaikka kuinka kauan niitä vinguin ja kiukkusin.

Eikä kaiken tarvitse aina olla niin pinnallista. Toki kuulun itse myös siihen joukkoon, joka käyttää pidennyksiä ja silloin tällöin liimaan tekokynnet, jonka jälkeen tunnen oloni ns. naisellisemmaksi. Enkö ole naisellinen ilman tekotukkaa ja kynsiä? Nostattaako ripsienpidennykset itsetuntoa ja saa aamulla herätessään tuntemaan kantajansa kauniiksi? Kyllä. Itse koen asian monelta kantilta, mutta minun mielestäni on ok, jos ihminen haluaa tukea itsetuntoaan tekoripsillä, kynsillä tai pidennyksillä. Sehän on jokaisen oma asia, kunhan itsetunnon ylläpitäminen ei mene överiksi. Tarkoitan tällä sitä, että jäädään riippuvaiseksi kaikesta teennäisestä, jonka jälkeen löytyy ihmisiä tekokynsien, rusketuksen, piilareiden, ripsien, pidennysten silikoneiden, botoxien ja rasvaimun kanssa varustettuina.

On ihmisiä, joista huomaa, että on päähän kiinnitetty pidennykset,ripset,kynnet ja piilarit, jolloin ihmisestä voi saada ensivaikutelman, jota hän ei haluaisi kenellekään antaa. Sitten löytyy näitä ’’luonnon kauniita’’, joilla todellisuudessa löytyy myös pidennykset,ripset, kynnet ja piilarit. Meitä on niin moneen lähtöön ja jokainen tekee edellä mainitut asiat vain oman itsetunnon kohottamiseksi eli haluaa tuntea itsensä kauniimmaksi, mitä on. Ihmisellä voi olla huono itsetunto niin älyttömän monen syyn takia, että niitä ei voi edes luetella. Omakohtaisten kokemusten kanssa en välttämättä uskalla julkisesti blogiini ruveta kirjoittamaan, koska on niin paljon faktaa, joita ihmiset eivät tiedä. Mukana pysyneet lukijat tietävät miten paljon olen anonyymeiltä saanut suoraan sanottuna paskaa niskaan, mutta silti oon pysynyt vahvana ja antanut asioiden mennä epätärkeänä mun korvista sisään ja ulos. Toisaalta bloggaajanhan on se tiedostettava, että aina niitä anonyymejä löytyy, jotka tulevat kiusallaan herjaamaan.

Kun asuin pienellä paikkakunnalla, juorut etenivät, ihmiset haukkuivat toisiaan, ei ollut tilaa hengittää ja kaikki tiesivät toisten asiat paremmin kuin omansa, joka oli todella ärsyttävää. Pienissä piireissä ei muka jutut leviä? Eikä toisista puhuta? Kyllä.. Toisista puhutaan ja jutut leviävät. Asiat, joita toisten ei tarvitsisi tietää. Asiat, joita muunnellaan ja tarinoidaan uudelleen ja uudelleen. Sitä ei voinut pysäyttää, eikä sitä voi pysäyttää tänä päivänäkään. Korostan sitä, että kirjoitan omien kokemusten kautta ja omien mielipiteiden kanssa tätä tekstiä. Ei Seinäjokikaan mikään paratiisi ole, mutta jokainen tekee myös päätöksensä itse millaisen kuvan itsestään antaa. Tiedän ihmisiä, jotka ovat rikki juuri edellä mainittujen asioiden takia eikä siihen aina auta sanoa; ’’ Älä välitä. Tärkeintä on, että itse tiedät mitä teet ja miten asiat on!’’ Ihmiset yrittävät lohduttaa lyhyillä sanoilla toisia, eikä se aina auta. Jotkut tarvitsevat aikaa ja pitkän ajan puhumistuokion luotettavan ihmisen kanssa. Toiset ovat luonteeltaan valmiiksi niin vahvoja, ettei juorut ja toisten sanat kamalasti mieltä paina.

Mun pointtina tässä pitkässä tekstissä ja mielipiteessä oli nyt se, että puhukaa. Puhukaa, puhukaa ja puhukaa, mutta ainoastaan ihmisille, joihin pystytte luottamaan 100% varmuudella. Älkääkä antako toisten sanojen lannistaa. Kirjoittakaa, vaikka päiväkirjaanne ’’Olen kaunis, Olen rohkea, Olen sosiaalinen , Olen uskalias, Olen VAHVA’’ ! Uskokaa itseenne ja tehkää itsetunnostanne arvostettava asia. Vahvat ihmiset ovat tämän maailman kaikkeuden ydin. Ne , jotka eivät herjaa toista sanoillaan vaan keskittyvät pitämään itsestään sekä omista asioistaan huolen. Oli varmaan tuhat ja yksi kirjoitus virhettä tässäkin tarinatuokiossa, mutta mitä sitten!

Tähän loppuun on vielä pakko korostaa yhtä asiaa. Jos ihminen sanoo itseään kauniiksi, rohkeaksi, sosiaaliseksi ja vaikka kiltiksi, se ei ole YLIMIELISYYTTÄ ja ITSERAKKAUTTA, se on ihmisen sisäistä VAHVUUTTA, jota jokaiselta täytyisi edes vähän löytyä. On oikein kehua itseään, ja tietää omat vahvuutensa. On oikein kirjoittaa ne ylös ja uskoa niihin. On oikein antaa itsestään vahvan ihmisen kuvaa, eikä sortua toisten sanoista uudelleen ja uudelleen. Toivon, että edes joku rupesi miettimään tätä mitä kirjoitin ylös…

Mielipiteen kirjoitti Oona Kari
Mielipide on julkaistu myös Oonan blogissa joulukuussa 2012



Kategoria: Mielipiteet