Tulkintaeroja

Puhdistus on Sofi Oksasen kirjoittama näytelmä vuodelta 2007. Vuonna 2008 hän kirjoitti tuon samaisen näytelmän myös romaaniksi. Seuraava analyysi vertailee molemmista teoksista otettua samaista lyhyttä kappaletta.

Nämä Puhdistuksesta otetut katkelmat kertovat Aliiden ja toisen tytön, Zaran, kohtaamisesta. Tekstistä saa sellaisen kuvan, että he eivät tunne ennestään ja Zara vaikuttaa olevan hieman huonossa kunnossa. Tai sitten hän ei ehkä ihan kunnolla ymmärrä Aliiden puhetta. Vaikka tekstien sanoma onkin molemmissa täysin sama, voidaan tapahtumat kuitenkin kuvailla lukijalle hyvin eritavoilla tekstilajille ominaisin keinoin.

Proosateksti sisältää suurimmaksi osin kertovaa tekstiä, eikä siinä ole juurikaan vuorosanoja. Näytelmä eli draamateksti taas koostuu kokonaan vuorosanoista ja sisältää myös parenteeseja, eli ohjaus- ja näyttämöviitteitä. Nämä asiat ovatkin hyvin huomattavissa myös näissä Sofi Oksasen teoksissa.

Tässä tapauksessa proosa- ja draamateksti antavat samoista tapahtumista aika erilaiset kuvaukset. Romaanin katkelma sisältää hyvin paljon erilaista ihmisten kuvailua, kun taas näytelmästä se puuttuu lähes kokonaan. Siinä ei saa kovin hyvää käsitystä esimerkiksi siitä, miltä Zara näyttää. Jollain tapaa ainakin itse saan paremman kuvan tapahtumista, kun ne sisältävät paljon erilaista kuvailua. Se on kuitenkin yksi proosatekstin tunnuspiirteistä, joka ei kuulu draamatekstiin. Siinä tekstin tunnetta pyritään välittämään enemmänkin vahvoilla vuorosanoilla ja mielikuvia pyritän luomaan parenteeseihin kirjoitettuina lisäyksinä. "(Zara nousee pystyyn ja lähestyy Aliidea.)" Tästäkin kuitenkin jää epäselväksi se, onko Zara uhkaavan oloinen vai esimerkiksi anova. Vuorosanat kuitenkin antavat lukijalle hieman enemmän tulkinnan varaa kuin kertova teksti.

Draamatekstissä tarinaan jääkin yleensä hieman enemmän aukkoja ja tilaa myös omalle mielikuvitukselle. Näin on myös proosatekstin kanssa, mutta ei ehkä ihan niin paljon. Tämä johtuu siitä, että proosan kertoma tarina on yleensä sisällöltään draamatekstiä laajempi.

Vaikka näytelmästä otettu katkelma kertookin ehkä enemmän henkilöiden välisestä vuorovaikutuksesta, sen tunnelma on kuitenkin hyvin erilainen kuin romaanin katkelmassa. Romaani katkelmasta saa sellaisen käsityksen, että maassa makaava tyttö on hyvin ujo ja hiljainen, ehkäpä myös pelokas. Aliide taas vaikuttaa jollain tapaa varautuneelta, välillä jopa hieman lempeältä. "Aliide jatkoi vakuuttelua, ettei ollut mitään hätää.", antaa sellaisen kuvan, että hän tunsi jopa hieman sääliä tätä tyttöä kohtaan. Näytelmän katkelmasta saa kuitenkin ihan erilaisen kuvan niin henkilöiden luonteesta kuin käytöksestäkin. Siinä maassa makaava tyttö, Zara, vaikuttaa hieman vihamieliseltä ja ärtyneeltä, kun taas Aliidesta saa jollain tapaa etäisen vaikutelman. Minkään laista lempeyttä ei vuorosanoissa ole aistittavissa.

Näiden asioiden vuoksi erityyppisiä tekstejä lukiessa tarinasta voi saada ihan erilaisen käsityksen. Siitäkin huolimatta, että periaatteessa ne kertovat saman tarinan, ainakin tässä tapauksessa. Kerronta on teksteissä erilaista, joten myös tulkinnat niiden sisällöstä vaihtelevat.

Teksti: Laura Levä



Kategoria: Arvostelut