Täällä Pohjantähden alla

Ensi-ilta torstai 9.2.1017

Juha Luukkosen ohjaama Täällä Pohjantähden alla sai ensi-iltansa Seinäjoella torstaina 9.2. Näytelmän keskiössä nähdään Akseli Koskela (Jukka Peltola) ja Elina Koskela (Liisu Aurasmaa), sekä Akselin vanhemmat Jussi Koskela (Hannu Salminen) ja Alma Koskela (Marja Myllylä).

Esityksen alussa kaksi kynttiläkulkuetta kävelee alas kohti näyttämöä musiikin säestämänä.

Janne–veljen  (Jani Johansson) vierailu tuo Elinalle muistot pintaan.

Työväen kapina nousee. Huoli torpasta ja omista maista kasvaa Kirkkoherran (Seppo Kaisanlahti) vierailujen myötä. Koskelan miehet lähtevät puna-armeijana rintamalle, mutta joutuvatkin kokemaan karvaan tappion ja pettymyksen. Huoli painaa Elinaa ja muita naisia, kun rakkaita odotetaan sodasta kotiin, myös perheen pojat varttuvat.

TPa11.jpg

Jukka Peltola, Lenni-Veikko Kela, Emil Vainionpää ja Liisu Aurasmaa. Kuva: Jukka Kontkanen, Seinäjoen kaupunginteatteri

Uusi kapina alkaa orastaa. Pian on myös vanhimpien poikien aika lähteä rintamalle. Elinalle jää vain suru ja menetykset. Mahtipontinen näytelmä seuraa pääasiassa Koskelan perheen elämää läpi Suomen historian vaikean ajan. Kuinka nuoria poikia kuolee sodassa ja rakkaita menetetään. Nuoret neidot odottavat luvattujaan kotiin, mutta saavatkin vain suru-uutisia.

TPa5.jpg

Kapinan aikaan. Kuva: Jukka Kontkanen, Seinäjoen kaupunginteatteri.

Itse pidin näytelmästä hyvin paljon, vaikka se olisi pituutensa puolesta saanut olla hieman lyhyempi, tai sisältää vaikka kaksi väliaikaa. Tempo on nopea, eikä yhteen kohtaan jäädä jahkailemaan pitkäksi aikaa, mikä onkin ihan ymmärrettävää, sillä näytelmä sisältää niin monia tapahtumia pitkältä aikaväliltä. Välillä tuli kuitenkin hieman sellainen olo, että kukas tämä nyt olikaan, joka kuoli, koska henkilöiden nimet eivät välttämättä tule kovin selvästi esille.

Jostain syystä pidin erityisesti Hannu Salmisen näyttelijän työstä, sillä se vain oli jotenkin tosi sympaattinen ja samaan aikaan hallitseva sekä jollain tavalla puolustuskyvytön. Monissa kohtauksissa hän toi aina vain uusia piirteitä esille henkilöhahmostaan. Pidin myös todella paljon puvustuksesta. Mielestäni etenkin naisten roolivaatteet olivat kauniita, ja juuri sellaisia, joita voisin itsekin käyttää, jos vain eläisi oikealla aikakaudella. Näytelmän taustalla kuullaan myös paljon suomen historiasta tuttua musiikkia.

Lopuksi vielä pieni varoituksen sana. Esityksessä käytetään voimakkaita äänitehosteita, sekä kovaäänisiä räjähde-efektejä. En siis tosiaankaan suosittele tätä kovin nuorille, sillä vielä tämänkin ikäisenä yllättävää ääntä hätkähti lähes joka kerta.

Laura Levä

Kuvat: Jukka Kontakanen, Seinäjoen kaupunginteatteri

 



Kategoria: Arvostelut