Esitystalous

Satiirinen näytelmä politiikasta ja bisneksestä

esitystalous.jpg

Esitystalous. Kuva: Jukka Kontkanen, Seinäjoen kaupunginteatteri.

Juha Jokelan Seinäjokeen sovittama Esitystalous johtaa nimenä hiukan tavallista tallaajaa harhaan. Nimi itsessään kertoo vain osan koko näytelmästä. Kokonaisuutena Esitystalous -näytelmä on paljon enemmän. Satiiri sisältää täydellistä vastakkainasettelua niin oikeiston ja vasemmiston kuin köyhän ja rikkaan välillä. Samalla se pilkkasi Seinäjokista aluepolitiikkaa.

Näytelmän päähenkilö oli Mari Pöytälaakson esittämä SDPn kansanedustaja Jaana Sallinen, joka kamppailee niin oman puolueensa kannattajamäärien laskua että puolueensa ukkoutumista vastaan. Lisäksi hänen harteilleen on annettu SDPn virallisen köyhyysohjelman suunnittelu. Sallisen elämään luo kiistaa yritysvalmentaja, miljonääri Rami Niittymaa (Jani Johansson), joka on aikanaan rikastunut Esitystalouskonseptillaan. Sallinen ei voi sietää häntä. Niittymaa kun edustaa hänen mielestään täysi oikeistolaisen subjektiivista henkilökuvaa. Jossain kohtaa näytelmää Sallinen povaa SDPn kannatuksen laskun syyksi juuri Niittymaan konseptin, jota puolue seurasi tarkasti 90-luvulla ja jonka jälkeennestäjäkato onkin ollut yhtä nousukiitoa.

Samaan aikaan Sallisen kamppaillessa köyhyysohjelman läpi saamiseksi Niittymaa etsii käsiinsä turkulaisen yrittäjän OT Toivion (Topi Kohonen). Häneltä Niittymaa toivoo saavansa ulkopuolisen näkemyksen Seinäjoen keskustan, koko kaupungin, uudistamiseen. Tilanne näytti toivottamalta. Seinäjoki on lähes 60-luvulle jässähtänyt Vaasan lähiö, josta löytyy vain turhaa tilaa vievät puistoalueet sekä nurmolaisten makkaratehdas. Kuka tänne muka tulee Helsingistä ulkoilemaan? Ei kukaan. Asialle on siis tehtävä jotain. Koko kaupunki uusiksi. Ihmisten rakentama puistoalue pois ja tilalle korkeampaakin korkeampia pilvenpiirtäjiä! Tilan loppuessa Ilmajoki on aina vieressä valmiina asutettavaksi. Siispä selkeä keskusta on saatava, joka ei kilpaile viehättävyydellään vain Vaasan vaan aina Tampereen sekä Helsingin kanssa! Me tehdään yhdessä Seinäjoesta Suomen Ateena, Atenoki! Ja tänne tulemista helpottamaan rakennetaan luotijuna. Se on varma. Siinä, missä Niittymaa näkee tuhansia uusia asukkaita ja verotuloja, kokee Sallinen ajatuksen huonona pohtiessaan asukkaiden välille syntyviä tuloeroja. Eläähän Suomessa jo nyt noin 700 000 henkilöä alle köyhyysrajan. Niittymaa on hänen mielestään pelkkä narsisti, joka ajaa vain päämääräisesti omaa etuaan muuttamalla Seinäjoen idyllisestä maalaiskaupungista Manhattanin kaltaiseksi keskukseksi.

Lopulta demarikansanedustaja Sallinen heltyy ja lähentyy 2010-luvun merkittävää bisnessguru Niittymaata. Heillä onkin loppujen lopuksi paljon yhteistä politiikan, rahan sekä ainaisten valtataisteluiden pyörittämässä maailmassa.

Kaiken tämän nivoi yhteen Mia Vuorelan esittämä sosiologi VTT Hanna Krohn, joka toimii koko kerronnan ajan taustalla punoen Niittymaan ja Sallisen tarinat yhteen. Krohn edustaa satiirin ainoaa köyhää. Hänet tilanteeseen ajoi tohtorin väitöskirjan heikko myynti, sekä miehensä parin vuoden takainen itsemurha. Krohn on hiukan hysteerisen pelokas sekä romahdusherkkä henkilöhahmo, jonka elämisen tuska köyhyydessä välittyi katsojalle viimeistään siinä vaiheessa kun hän astui esiin näyttämölle aseen kanssa. Tunne näytelmän henkilöstä, jolta puuttuu oman elämänsä punainen lanka elää vahvana Vuorelan ulosannissa.   

Mari Pöytälaakso hoitaa oivallisesti ilkeän röyhkeän demarikansanedustajan Jaana Sallisen roolin tuodessaan mukaan vannoutuneen vasemmistoedustajan lujan tahdon puolueensa ideologian kiinnipitämiseen. Vaikka pääosin henkilökemiat eivät kohtaakaan bisnesguru Niittymaan kanssa, löytyy tästä toistensa päämäärättömän piikittelyn väliltä kiihkeä intohimo ymmärtää toista.

Jani Johanssonin roolisuoritus hiukan narsistisen, mutta puhtaan bisnessmiehen, Rami Niittymaan, kengissä luonnistuu muitta mutkitta. Periaatteella 'oma napa ensin, oli muut mitä mieltä tahansa' välittyy täydellisesti hänen olemuksestaan katsojalle. Myös Kohosen roolitus Niittymaan leivissä innokkaan avoimena turkulais-yrittäjänä toimii. Nuori yrittäjä täynnä nuoruuden tuomaa intoa, suunnittelemassa mahdotonta ”Seinäjoki Upgraded” -projektia osuu ja uppoaa. Tosin välillä tämän duracell -pupun kaltaisen olemuksen lisäksi murre pääsee ärsyttämään liiakseen.
     
Seinäjoen aluepolitiikan lisäksi satiiri kerkeää sivuamaan median meille luomia ajatusmalleja sekä mielikuvia siitä, miten suuri vaikutus medialla on omassa elämässään hukassa oleville henkilöille. Media on vahva dramaturgiaa käyttävä vallanväline.

Teatteriin on sisällytetty paljon videomateriaalia, joka kiteytti ennen pitkää eri henkilöiden välisiä suhteita sekä kietoi heidän tarinansa upealla tavalla yhteen. Videomateriaalin lisäksi konkretisoinnissa käytettiin Seinäjoen kaupungin arkiston sekä yksityishenkilöiden ottamia kuvia että yleisöön jaettavia esitteitä.

Esitystalous on nähty ensi kerran Espoossa 2010, ja kolme vuotta myöhemmin näytelmä sai jatkoa. Nyt näytelmä on uudelleen sovitettu sopimaan ajankohtaisesti Seinäjoen tapahtumiin näytelmäkirjailija Juha Jokelan toimesta. Näytelmä esitetään Seinäjoen kaupunginteatterilla.

Näytelmä ei ole vain käsikirjoitus, se on lisäksi näyttelijöiden, ohjauksen (Jarno Kuosa) sekä lavastuksen (Juho Lindström) luoma toimiva kokonaisuus. Hyvän näytelmän kuuluu herättää katsojassa tunteita ja ajatuksia, niitä toden teolla syntyi.

Sofia Mänty

 


Kategoria: Arvostelut