Arvostelussa

Ajatuksia herättävä humoristinen komedia Rakkaita pettymyksiä rakkaudessa

Rakkaita pettymyksiä rakkaudessa on 20 vuotta sitten Jouko Turkan ja Juha Turkan kirjoittama näytelmä, jonka on Seinäjoen kaupunginteatterin Elissa-studioon uudelleen sovittanut ja ohjannut Antti Mikkola.

Rakkaitapettymyksiarakkaudessa2-800x1200.jpg

Kuva ja kansikuva: Jukka Kontkanen, Seinäjoen kaupunginteatteri

Näytelmän alussa Madame (Mia Vuorela) tekee näyttävän sisääntulon antaen tilaa katsojan omille tulkinnoille. Vaikka alun pitkät monologit ja filosofiset viittaukset, sekä porvariston kuolema-puheet saattavat tuntua jopa pitkästyttäviltä, näyttelijät heittävät joka välissä sekaan jopa asiaan kuulumatonta huumoria, joka ei jätä ketään kylmäksi.

Kun Madame rakastuu itseään monta vuotta nuorempaan Pekka Himaseen (Topi Kohonen), alkaa näytelmän juoni muotoutua katsojalle hieman sekavasta alusta huolimatta. Heru (Anna Ackerman), joka on Madamen kasvattitytär, ei meinaa pysyä housuissaan, kirjaimellisesti, ei perusta pitkistä hameista, eikä liiemmin välitä siitä, kuka on kenenkin mies. Vääpeli Erkki Erkkilän (Jukka Puronlahti) heiluessa melkein koko näytelmän ajan näyttämöllä pelkissä alushousuissa, Himanen piileskelee inttisängyn alla hermoromahduksen partaalla. Vanha kirjoituskone seuranaan hänestä alkaa kuitenkin vähitellen kehittyä mies.

Kun Elissa-studio täyttyy aikuisista, voisi ajatella, ettei näytelmä ole suunnattu lainkaan nuorille. En tiedä, oliko vain sattumaa, mutta suurin osa yleisöstä oli vanhempaa sukupolvea. Mielestäni näytelmä kuitenkin sopii hyvin myös nuorille, sillä siitä löytyy monia myös murrosikään ja kasvamiseen liittyviä piirteitä. Herun itsepäinen ja välillä myös oikutteleva käytös, sekä Himasen pelot ja arkuus kuvastavat erinomaisesti monien nuorten käytöstä ja kasvamiseen liittyviä oikkuja.

Seksististä huumoria ja sarkastisia huomautuksia ei todellakaan näytelmästä puutu. Varsinkin näytelmän loppupuolella katsojien joukko remahti monta kertaa nauramaan. Myöskään syvällistä puolta ei silti jää uupumaan, sillä Himasen filosofiset puheet ja Madamen pohdiskelu rakkaudesta ja sen merkityksestä vaativat hieman aivotyötä myös katsojalta. Osa ajatuksista jättää katsojalle paljonkin tulkinnan varaa, mutta toisista syntyy kiivaita keskusteluja henkilöiden välille. Etenkin Madamen pitkät puheenvuorot rakkaudesta ja itse käsikirjoittaja Jouko Turkasta sekä näytelmän ohjaajasta antavat katsojalle ajattelemisen aihetta. Silti joissain kohdissa näytelmä oli hieman sekava, sillä Madame kertoi välillä otteita Jouko Turkasta ja hänen elämästään.

Käsitteleekö näytelmä siis loppujen lopuksi rakkautta vai pettymyksiä? Madamen sanoin: rakkaus mainitaan nimessä kaksi kertaa, mutta pettymys vain kerran.
Ja millaisia eri asioita yhdessä kivessä voikaan nähdä?

3/5
                                                                                                                                                         

        Laura Levä



Kategoria: Arvostelut