Lumikuningatar

Lastenelokuva H.C. Andersenin kiehtovasta sadusta Lumikuningatar

Elokuva on Kinderfilmin, Visual Nordenin ja ZDF:n yhteistuotantona toteutettu lastenelokuva.

Ohjaus: Karola Hattop
Pääosissa: Flora Thiemann (Gerda), Kristo Ferkic (Kai), Linda Zilliacus (Lumikuningatar), Annette Frier (Flora), Liisi Tandefelt (Mummo&Saamelaisnainen)
Suomenkielisissä äänirooleissa: Iida Hakala (Gerda), Aukusti Annala (Kai), Linda Zilliacus (Lumikuningatar), Majka Nurminen (Flora), Liisi Tandefelt (Saamelaisnainen)
Kesto: 91min
Ikäraja: K7

snowqueen15_AnniinaNissinen.jpg
Kuva: Visual Norden
2.12.2015 Seinäjoen seudun lapset saivat kokea olonsa etuoikeutetuiksi, sillä Bio Marilynissa järjestettiin Lumikuningatar -elokuvasta erikoisnäytös. Esityksessä olleet katsojat näkivät elokuvan ensimmäisenä koko Suomessa, sillä Suomen oikea ensi-ilta elokuvalle oli 4.12.  Se, miksi erikoisnäytös pidettiin Seinäjoella johtui täysin elokuvan tuottaja Pasi Hakkiosta.   

Elokuvan alkuun oli varattu noin 15 minuutin aika, jolloin Pasi Hakkio kertoi elokuvan rakentumisesta varsin hauskasti. Hakkio on opiskellut Seinäjoella, joten hänen mielestään erikoisnäytös oli luontevaa pitää Seinäjoella ns. kotikulmilla. Hakkio on perustanut elokuvantuotantoyhtiö Visual Norden Oy:n opinnäytetyönään.

Idea elokuvalle lähti Hakkion tavatessa Karola Hattopin kahvin äärellä, käydessään Berliinissä elokuvajuhlilla vuonna 2013. Kuvauksia suoritettiin Suomessa maaliskuussa 2014.  Elokuvaa on kuvattu sekä Suomessa (talvikohtaukset) että Saksassa (kesäkohtaukset). Molemmissa maissa kuvaukset kestivät 11 päivää. Hakkio kertoo, kuinka elokuvan kuvaukset Suomessa meinasivat epäonnistua, sillä lumi uhkasi sulaa pois. Kuvaukset kuitenkin onnistuivat, sillä juuri sopivasti saatiin sekä lunta että tuulta. Hakkio kertoi leikkisästi Lumikuningattaren lähettäneen ne. Esimerkiksi Lumikuningattaren linna on kuvattu isoa jääseinää vasten. Jääseinää työstettiin elokuvaa vasten kahden ihmisen ja moottorisahojen voimin kolme päivää. Elokuvan alkuperäiset kielet ovat saame ja saksa, minkä vuoksi koko elokuva on dupattu.

Hakkio kertoi elokuvan olevan tarina nuoren tytön ensirakkaudesta sekä kasvu kohti aikuisuutta. Elokuvan päähenkilöt Gerda ja Kai ovat vielä lapsia, mutta heidän välillään vallitsee vähintäänkin ihastus. Eräänä lumisena päivänä Gerda ja Kai ystävineen ovat leikkimässä, kunnes yht’äkkiä katkera Lumikuningatar lähettää heille lumimyräkän, jota lapset pakenevat vajan suojiin. Lapsille on kerrottu tarua kylmäsydämisestä Lumikuningattaresta, jonka antamat kolme suudelmaa tappavat. Kai, ystävien yllyttämänä mutta Gerdan vastusteluista huolimatta, menee vajasta ulos samalla uhoten Lumikuningatarta. Lumikuningatar lähettää jääsirpaleita Kain silmään, muuttaen pojan ilkeäksi. Pian hän lähteekin omille teille törmäten samalla Lumikuningattareen. Gerda lähtee etsimään ystäväänsä turhaan. Ainoa, mitä Gerda löytää on Kain kelkka joen jäältä. Talvi vaihtuu kesään ja surullinen Gerda päättää lähteä etsimään ystäväänsä, jonka kaikki uskovat hukkuneen läheiseen jokeen. Todellisuudessa Kai on Lumikuningattaren vankina hyytävässä linnassa.

Snowqueen_AnnikaMiettinen-003_V6.jpg

Kuva: Visual Norden

Matkan aikana Gerda tapaa niin kukkia hoitavan Floran kuin Prinsessan ja tämän Prinssin sekä joukon ryöväreitä. Kaiken tämän jälkeen Gerda löytää vihdoin pohjoiseen.  Pitkän taipaleen jälkeen hänen voimansa loppuvat, mutta onneksi Saamelaisnainen pelastaa hänet kylmältä. Lopulta Gerdan toivuttua Saamelaisnainen näyttää suoran reitin Lumikuningattaren linnaan ja Gerda onnistuu pelastamaan viime hetkillä Kain.  Vaikka välimatka ja aika Gerdan sekä Kain välillä on ollut pitkä, ruusujen tuomat yhteiset muistot pitävät nuoret rakastavaiset yhdessä. Pelastettuaan Kain Gerda kertoo rakastavansa häntä, ja he lähtevät onnellisina kotimatkalleen.

Äänet olivat hienosti sommiteltu, vaikka duppaus häiritsi katsomista aika ajoin. Elokuvassa oli melko vähän puhetta keskivertoelokuvaan verrattuna, mikä luultavasti johtui päätöksestä tehdä dupattu elokuva. Suomen ja Saksan upeat luonnot oli saatu yhdistettyä hienosti toisiinsa, joten siitä paljon plussaa. Häiritsemään jäi kuvalaatujen ero vuodenaikakohtauksien välillä. Lisäksi tarinanomainen hohto uupui välillä.

Elokuva sisälsi paikoin symboliikkaa, kuten Lumikuningattaren linnassa käytetty ääretön -symboli. Kuningatar kertoi Kaille kutsuvansa linnaa "ikuisuudeksi", johon edellä mainitut symbolit taisivat liittyä. Uskon, etteivät monet lapset osanneet yhdistää näitä kahta seikkaa toisiinsa.

Elokuva jäi omalta osaltani paikoin vaisuksi. Kuten Bio Marilynin esittelyssä kerrottiin, elokuva oli lastenelokuva. Elokuva ei iskenyt minuun samoin kuin salissa oleviin ala-asteikäisiin lapsiin.

Sofia Mänty



Kategoria: Arvostelut