Kesäkuun pääkirjoitus

Kuuntele vastaus omaan kysymykseesi

On hyvä olla sosiaalinen ihminen. Vuorovaikutustaidot ilmeistä ja äänensävystä lähtien ovat oleellisia kaikkien elämässä. Vaikka vuorovaikutus ja ihmisten välinen kanssakäynti kuuluu kouluun, harrastuksiin ja töihin, se on koko ajan erilaista. Kaupan kassalla ja työhaastattelussa oleminen ovat kovin toisistaan poikkeavia tilanteita.

Välttämättömien sosiaalisten tilanteiden lisäksi on niitä, joissa on vapaaehtoisesti tai silloinkin puoliksi sosiaalisen paineen johdosta. Tilanteet, joissa tervehditään puolituttua, ystävää tai sukulaista. Noissa keskusteluissa usein ajaudutaan kysymään kuulumisia ja viime aikoina pinnalla olleita otsikoita.

Mielestäni nämä tuttujen kanssa käydyt keskustelut voidaan jakaa useampaankin kategoriaan, kuten esimerkiksi puhu, jotta ei tule hiljaisuutta –kategoriaan, on kiva nähdä sinua –kategoriaan ja niin edelleen.

Itselleni olennaista on se, olenko saanut keskustelusta energiaa vai onko se vienyt minulta energiaa. Siis, onko keskustelu ollut jollain tavalla merkityksellinen. Haluaisin pyrkiä keskusteluissa siihen, että lopuksi olisin oppinut toisesta ihmisestä jotain tai olisimme yhdessä oivaltaneet uutta. Aina minulla ei vaan ole energiaa siihen. On kuluttavaa yrittää saada keskustelusta irti jotain, kun toinen ei anna siihen edellytyksiä itseltään. Näin voinen siis olettaa, jotta keskustelusta saataisiin jotain irti, täytyy molempien olla siihen mukana samalla panoksella ja samasta syystä.

Kun jonkun keskustelun jälkeen koen, että olisi ollut yhdentekevää, olisiko sitä käyty vai ei, petyn. En tiedä onko syy ollut minussa, että en ole saanut itsestäni oikeaa irti vai eikö tilanne ole sama minulle ja toiselle ihmiselle vai emmekö vain toimi hyvin yhteen. En hyväksy viimeistä vaihtoehtoa, sillä en usko sen olevan totta.

Yhdentekevien keskustelujen jälkeen minulla on hieman haavoittunut olo. Mietinkin, mitä ne ihmiset ajattelevat, jotka kysyvät kuulumisia, koska niin vaan on tapana. Tuntuu, kuin olisin vain yksi ihminen liukuhihnalla muiden joukossa. Kuulumisia kysytään, koska halutaan tietää mitä toiselle ihmiselle kuuluu.

Sanotaan, että kaikki ovat ainoa versio itsestään maailmassa koskaan. Asia on samalla helppo ja vaikea tajuta. Kaikkien ihmisten kuulumisia ei varmaankaan ehdi kysyä ihmisiän aikana, mutta heiltä, joilta kysyy: ”Miten menee?”, täytyy kuunnella vastaus kunnolla.

Hanna Ollinkoski

 


Kategoria: Pääkirjoitus