Kyllä se vielä tästä iloksi muuttuu

Kauniina talvipäivänä Simo Ralli saapuu Isojoen Koulukolmion julkkishaastatteluun, ja toimittajina ovat 7. b-luokan oppilaat.

Nopeat askeleet ja iloiset äänet kuuluvat käytävillä, kun Simo astelee sisälle kouluun. Kuudennen luokan tytöt ottavat vieraamme juhlavasti vastaan. Simo saa heti kirjoittaa fanikortteja ja samalla napsitaan kuvia.

Simo kertoo myöhemmin, että häntä ilahduttaa ihmisten välittömyys ja sellainen hyvä meininki.

- Semmoinen, kun tulin tuosta ovesta sisälle, hän toteaa.
- Se ilahdutti kyllä tosi kovasti.

Simo Ralli, Lauri Tähkä & Elonkerjuu-bändin kitaristi, asuu Teuvalla, Komsin kylässä, Luhtalan loukolla. Hän on soittanut pienestä asti Laurin kanssa. He tutustuivat toisiinsa vuonna 1989 Dave Lindholmin pitämällä bändikurssilla. He perustivat yhdessä akustisen duon, Trubai Durix, ja ovat siitä lähtien olleet yhdessä.

Runoväki nousi pöydille

Oppilaita kiinnostaa, miten bändi sai nimensä.

- Bändin nimi keksittiin Elonkerjuu-nimisestä maalauksesta. Soittaminen on kuin elonkerjuuta, Simo naurahtaa.

- Ensimmäinen keikka oli TV:ssä. Lauantaivekkari-ohjelma pyysi sinne soittamaan, vaikka bändi ei ollut esiintynyt yhdelläkään keikalla ennemmin, hän vastaa seuraavaan kysymykseen.

Mieleen jääneestä keikasta Simo kertoo näin:

- Oltiin Kajaanin runoviikoilla soittamas lämppärinä. Porukkaa oli, ja kaikki olivat tulleet kuunteleen sitä A. V. Yrjänän runonlausuntaa. Sitten kuulutettiin, että A. V. Yrjänäinen ei pääse paikalle. Meidän piti alkaa soittamaan, mutta eihän porukka ollut tullut kuunteleman eteläpohjalaista kansanlaulurokkia vaan runonlausuntaa. Siellä oli niin jäykkää ja kylmää, että tuntui ettei tästä tuu mitään. Se päättyi kuitenkin siihen, että porukka seisoi pöydillä. Se oli hienoa, että saatiin se porukka sieltä ylähälle. Silloin mä ajattelin, että tästä voi joskus jotakin tulla. Se vieläkin herkistää meitä.

Kitara pellolle

Jokainen julkkis pelkää varmaan tekevänsä mokia, ja Simo myöntää omansa.

- Pahin moka on se, kun soittaa ihan päin honkia. Sä oot framilla siinä, on joku soolo tai joku riffi, ja se on sen biisin kulminaatiopiste. Sitten alkaat soittaan sen aivan eri paikasta ja sitten sä meet ihan lukkoon etkä tie mistä se menee. Tekis mieli heittää kitara pellolle ja mennä takahuoneeseen. Niitä tulee aina pari kertaa vuodessa, niin sanottuja black outeja, hän kertoo.

- Mutta niistä pääsee yli.

Simo jatkaa ja kertoo, että bändillä on sellainen tyyli, että heti keikan jälkeen he sanovat viidessä minuutissa sanottavansa. Jos joku asia ärsyttää, se sanotaan silloin. Sen jälkeen kukaan ei jää märehtimään asioita.

Keikkatauot omillaan

Keikkoja on nyt vuodessa noin 100-120 ja siitä syystä Simolla on usein kiire:

- Kun keikkabussiin nousee, sä oot siellä sen viisi päivää reissussa, niin et saa mitään tehtyä kotona. Sun pitäis kahes päiväs ne asiat tehdä, mitä muuten olisi seitsemän päivää aikaa touhailla. Kyllä se kiire välillä rassaa, jollakin tavalla yrittää saada sen huushollin haltuun taas ittellensä.

Keikkataukojen välissä bändin jäsenet eivät vietä erityisemmin aikaa yhdessä.

- Kun on ollut tiiviisti yhdessä 12 viikkoa ja 24 tuntia vuorokaudessa, ei se ystävyys muutamankaan kuukauden taukoon lopu, Simo toteaa.

Kalakeitto maistuu

Vapaa-ajallaan Simo Ralli harrastaa innokkaasti hiihtoa.
- Käyn joka päivä vähintään kymmenen kilometrin lenkin, hän sanoo iloisesti.

Pienen tauon jälkeen hän jatkaa nauraen:

- Soittaminenkin on minulle kuin harrastus, kirjoitan myös lehtiin ja viljelen maata. Kaikkea tätä pidän enemmän harrastuksena, en oikeastaan tee mitään kunnolla.

Hän myöntää myös pitävänsä löhöilemisestä sohvalla, PlayStationin pelaamisesta ja kirjojen lukemisesta.

- Kuuntelen myös kaikenlaista musiikkia Maria Lundista Metallicaan. Kaikki hyvä musiikki on kuuntelemisen arvoista.

Simon mielestä ruuanlaitto on yksi taiteenlaji, ja hän tykkää kokata.

- Lempiruokani on kalakeitto, ja sitä kokkaan joka viikko, hän toteaa.

- En ole allerginen ja on hyvä syödä salaattia, on hänen vastauksensa seuraaviin kysymyksiin.

Simo pitää Emmerdale-ohjelmasta, mutta ei ole ehtinyt seurata sitä vuosiin.

- Siellä oli hyvää lupsakkaa englantilaista maalaishenkeä, hän muistelee.

Simon nykyinen lempiohjelma on Kova laki, joka tulee keskiviikkoisin.

Lemmikkiä kitaristilla ei ole, mutta on ollut kaksi kissaa.

- Fasaaneja mulla on viljakuivaajan luona, ainakin kaksikymmentä.

Lempieläimensä hän ilmaisee päättävästi.

- Se on kissa. Se on sellainen elukka, että me ollaan sen lemmikkejä, ei se meirän. Sill' on sellainen hieno luonteenpiirre. Villi, muttei helppo

Simo Ralli kertoo, että hän oli kouluaikoina seiskan oppilas.
- Mutta jos olisin vähänkin lukenut, olisin ollut varmaan parempi oppilas.

Simon lempiaineet olivat kouluaikoina musiikki ja kuvaamataito.

Kysymykseen, olitko ilkeä koulussa, hän vastaa:
- Ilkeä, ehen! Sitä en ole ollut.

- Mutta nuorena olin villi, en ollut helppo opettajille. En ollut hyvä tekemään läksyjä, mutta silti olin kyllä sellainen kuuliainen ja kiltti. Koulunkäynti ei kiinnostanut, ne olen opetellut myöhemmin, hän jatkaa.

Hän kertoo kouluajan kaveripiiristä seuraavasti:
- Kun mä oon menny ekalle luokalle kouluun, niin samantien tuli sellainen kaveri, jonka kanssa mä oon viäki kaveri. Just tehtiin sellanen rannikolta rannikolle reissu Amerikassa, sen saman tyypin kans. Todella hyvän kaverin sain ja sitten on paljon muitakin ystäviä.

- Parhaimmat koulumuistoni ovat ehkä koulun päättäjäiset. Koottiin jonkinlainen bändi ja pääsi soittamaan kitaraa, hän kertoo.

Simon yhdeksännen luokan todistuksessa parhaimmat numerot olivat kymppi ja ysi.

- Ja nekin olivat musiikki, kuvaamataito ja tekninen työ. Ruotsista tuli viitonen tai kuutonen, hän sanoo ja katsoo haastattelijoitaan varoittavasti. Hän jatkaa:

- Ysiluokan jälkeen menin lukioon ja sielläkään ei lukematta pärjää. Mä sitten lopetin sen heti ensimmäisen vuoden jälkeen ja menin maatalousoppilaitokseen.

Simo antaa nykynuorille neuvoja:
- Ole valmis iskemään päätäsi seinään ja tekemään aivan hirveästi töitä ja uskomaan itseesi, niin sä pärjäät ilman koulutustakin. Jos haluat päästä helpommalla, kannattaa lukea.
Oppilaat esittävät kysymyksiä myös Simon hyvistä ja huonoista puolista.

"Aurinko nousee lopulta"

Simo mielestä on paljon helpompi keksiä itsestänsä huonoja kuin hyviä puolia. Hän on omasta mielestään päällepäsmäri ja tekee juuri niin kuin itse haluaa. Mutta hyviä puolia löytyy kuitenkin.

- Haluaa ottaa suunnan tuosta tuonne. Vaikka ei aina tiedä mitä siellä on, mutta sinne mennään. Jonkinmoisen tohtimisen asioihin, hän miettii.

Kun pelontunne otetaan puheenaiheeksi, hän ei oikein tiedä mitä pelkää.
- Eilen, kun myrskytuuli tuiversi ja pellikatto kolaji, niin sitä on ennen peljännyt. Nyt tulee sellainen turvallisuuden tunne. On lämpimässä kodissa, ei tartte siä pihanpuolella olla.

Simo ei usko horoskooppeihin, mutta lukee niitä aina vain mielenkiinnosta.

- Horoskooppini on vaaka. Tasapainoinen vaaka, hän toteaa hymyillen.

Poikia kiinnostavat myös tappelut.

- Olen kerran joutunut tappeluun joskus aikaa, aikaa sitten. Teuvan ravintolassa on tullu joku kimppuun. Mutta itse en pidä tappeluista. Minä olen sitä mieltä, että kannattaa juosta karkuun ennen kuin alkaa nahimaan, Simo selittää.

- Kylläpäs on pahoja kysymyksiä!, Simo naurahtaa.

Ystäväksi Simo on varautunut. Mutta hänestä ei sitten pääse helposti eroon, kun hänet saa ystäväksi. Hänen nykyiset ystävänsä ovat tosiystäviä ja siihen kuuluu myös bändin jäsenet.

- Minut pitää tuntea kauan, sitten mut saa ystäväksi, hän toteaa.

- Minulla on unelmatyö, koska saan tehdä töitä ja mennä ympäri Suomen maata parhaitten kavereitteni kanssa. Se on hienoa.

- Haluan uskoa ihmisistä hyvää, ja että kakki menee parhain päin. Välillä voi olla vaikeaa ja tekee älyttömästi töitä, mutta kyllä se aurinko lopulta nousoo.

Haastattelun jälkeen, ennen ruokailuun menoa, Simo kirjoittaa lisää nimmareita sekä pienille että isoille. Kuvia napsitaan myös runsaasti. Lopulta pääsemme ruokalaan. Onneksi tarjotaan kalaa!

Teksti: Anna Rantakallio, Anniina Halkola, Emilia Karttunen,
Minna Tuomaala, Julia Forsby ja Kati Koivisto

Lähde: ilkka.fi



Tagit: Arkisto
Kategoria: