Kaksi epäkuollutta elävien kuolleiden keskellä

Kun astelee sisään Seinäjoen kaupunginteatterin ovista 31.1.2019 kello 19:45, vastassa on ihmisiä toinen toistaan hienommissa zombipuvuissa. He ovat valmistautuneet Ville Koskivaaran käsikirjoittaman ja Ossi Koskelaisen ohjaaman näytelmän Epäkuolleet ensi-iltaan. Olin aiemmin lukenut Seinäjoen kaupunginteatterin sivuilta, että zombit saavat lipun alennettuun hintaan – en vain ajatellut, että me arat suomalaiset uskaltaisimme heittäytyä näin paljon. Ilahdun zombien paljoudesta. Siinäpä taas yksi lause, jota en uskonut koskaan kirjoittavani.

Epäkuolleet on kahden kaupunginteatterin yhteistyönä syntynyt näytelmä, jota esitetään vuorotellen Kokkolan ja Seinäjoen kaupunginteattereissa. Lavastus on identtinen kummassakin paikassa. Seinäjoen kaupunginteatterilla zombinäytelmä esitetään Verstas-näyttämöllä, joka on itsellenikin tuttu paikka. Olen itse sekä näytellyt että käynyt katsomassa esityksiä siellä. Vastassa olikin melkoinen yllätys – Verstas ei näyttänyt enää Verstaalta ollenkaan! Katsomopaikkoja oli kahdella vierekkäisellä seinustalla ja oman paikan valitseminen oli hankalaa. Mistäköhän näkisin parhaiten?
(Side note: kaikkialta näki ihan yhtä hyvin)

Sermin molemmin puolin tapahtuu. Ennen sermin taustan paljastumista saattaa nähdä välähdyksiä kellosta tai kirjahyllystä ja se jättää miettimään, mitä sen takana on ja mikä tuon tilan merkitys tarinassa mahtaa olla. Sermille heijastetaan jatkuvasti kuvaa: pelkkää tekstiä, liikkuvaa kuvaa luonnosta tai videomateriaalia sermin takana tapahtuvista asioista. Sermi vähän blokkaa näkyvyyttä ja välillä on vaikea nähdä näyttelijän elehdintää tarkasti, joka tekee esityksestä omalla tavallaan kiehtovan. Hämmästelin pitkään Ari Auvisen ja ohjaaja Koskelaisen suunnittelemaa lavastusta, joka oli toteutettu nokkelasti Verstaan kaltaisessa tilassa.

epakuolleet32.jpgAlusta asti olin vakuuttunut kummankin näyttelijän kehollisesta ilmaisusta. Kokkolalainen Pekka Johansson esitti näytelmän miesroolin, ja oli omaksunut pelottavan uskottavasti zombille ja zombiksi muuttuvalle ihmiselle ominaisen liikkumistavan (mitä se nyt ikinä sitten tarkoittaakaan). Ihastelin jälleen seinäjokisen Mia Vuorelan monipuolista äänenkäyttöä. Vuorela esitti näytelmän naisroolin. Roolihahmojen välinen jännite rakentui komeasti heti ensikohtaamisesta alkaen. Dialogi oli rakennettu taitavasti ja piti hyvin katsojan otteessaan. Näyttelijöiden eläytyminen rooleihin oli täysin omaa luokkaansa!

Kaikista mielenkiintoisin kohtaus oli se, kun esitys muuttui interaktiiviseksi. Kohtaus vaati heittäytymistä myös yleisöltä ja muutti yhtäkkiä roolihahmojen ja katsomon vuorovaikutussuhdetta. Jokainen katsoja osallistui kohtauksen rakentamiseen omalla paikallaan istuen. Ensi-illassa oli mukana paljon teatterialan osaajia, mutta siitä huolimatta yllätyin jälleen positiivisesti siitä, miten paljon yleisö osallistui! Taitavat näyttelijät eivät antaneet oikein muuta vaihtoehtoa kuin hypähtää itsekin keskelle zombitarinaa ja ajattelemaan, että mitä minä tällaisen epätoivon keskellä itse tekisin.

epakuolleet30.jpgKautta aikain erilaiset rakkaustarinat ovat uponneet katsojiin. Paljastettakoon, että tämä näytelmä ei ole poikkeus. Nämä kaksi henkilöhahmoa ovat toisilleen tuiki tuntemattomia, jotka sattuvat vain epätoivoisen tilanteen pakottamana taivaltamaan yhdessä. Mies ja nainen, jotka joutuvat katsella vain ja ainoastaan toisiaan koko ajan. Muita ihmisiä ei enää ole. Siinä tilanteessa kaipaa kosketusta. Romantiikkaakin siis tarjotaan, joskaan ei ihan siinä perinteisimmässä muodossa.

Kun menin katsomaan Epäkuolleita, en odottanut esitykseltä mitään. Esitys yllätti minut. Päällimmäinen ajatus esityksen näkemisen jälkeen oli, että ”mitä ihmettä mä just näin.” Hetken aikaa automatkalla kotiin asiaa makusteltuani ja ajatuksia päässä pyöriteltyäni tulin siihen lopputulokseen, että kyllä: tämä esitys oli täysin näkemisen arvoinen. Se oli jotain ihan erilaista, mitä olin tottunut Seinäjoen kaupunginteatterissa näkemään, ja siksi se oli vallan virkistävä kokemus. Näytelmä oli kaikessa epätoivoisessa onnettomuudessaan myös hyvin viihdyttävä, ja hekotin monta kertaa ääneen kanssakatsojien mukana. Epäkuolleet kannattaa käydä katsomassa. Ihan vaikka vain selvittääkseen, että miten PlayStation 4 tai juoksumatto liittyy verenhimoisten zombien keskellä elämästä taistelevien ihmisten tarinaan. 

 

Teksti: Charlotta
Kuvat: Seinäjoen kaupunginteatteri; Päivi Karjalainen, Tomas Jakobsson



Kategoria: Arvostelut