Neljä metriä

caravan_header.jpgUseamman kesätyöntekijän haastateltuani yksi asia on sama, jotain huonoakin työstä löytyy. Kalajärven caravan-alueella kysyn jälleen: ”Mikä on työsi huono puoli?”

- Ei kyllä ole löytynyt sellaista huonoa puolta, mutta onhan tässä vielä aikaa, Enri Kõvask naurahtaa.

Kõvask toimii Caravan-Kalajärven isäntänä. Portille tuleva asuntoauto otetaan vastaan ja ohjataan ruutuun. Suunnilleen ei riitä isojen autojen kanssa, vaan neljä metriä on väliä oltava. Suurin osa työajasta meneekin tulijoita ohjaillessa. Muulloin aika kuluu karavaanareiden viihtyvyyden takaamisen ja yleisen järjestyksen ylläpidon parissa. Ei toki sillä, että kovin paljon häiriötä lomakansasta olisi. Juhannuskin sujui rauhallisesti sateen pakottaessa tanssikansan kumppareihin ja sadetakkeihin.

- Kesällä, kun ihmiset on lomalla niin tuntuu, ettei niillä ole kiire mihinkään täällä. Ei olla hampaat irvessä, sillä tavalla aika leppoisaa väkeä, Mikaela Pihlajamäki kertoo toimiston puolelta.

caravan_header2.jpgPihlajamäelle käynnissä on jo viides kesä leirintäalueella. Ensimmäiset vuodet menivät lasten leikittäjänä. Täysikäisyyden jälkeen työ siirtyi toimistoon, kalalupienmyyntiin ja monenmoiseen muuhun palvelutehtäviin. Jotain myyntitaidoista kertoo se, että toimittajakaan ei poistu keikalta ennen kuin kangasmerkki on hankittu.

Töitä on 6–8 tuntia päivässä sesongin ajan, juhannusviikosta heinäkuun loppuun. Pihlajamäelle aamuvuoro on kuin tehty. Pesäpallon pelaaminen naisten ykkösessä Jalasjärven Jalaksen riveissä ei olisi monessa työpaikassa edes mahdollista.

- Se on parasta täällä, että saa niin paljon itse vaikuttaa työaikoihin. Se on isoin syy siihen, että haluaa vuodesta toiseen tänne tulla. Tosi sellainen ymmärtäväinen ja hyväksyvä työpaikka, Pihlajamäki toteaa.

Kuvat ja teksti: Totti



Kategoria: Arkielämää