Different boats, same direction

It feels like it was yesterday I wrote about the beautiful white Villa Elba in Kokkola. It wasn’t.

The mid-term training of my EVS just happened and I am still trying to figure out what happened with the time. Luckily, all my volunteer friends feel the same way as I do: “what happened to the time”, we ask. The time keeps flying.

Meeting them is always a joy. Ones live closer, others don’t. Ones left the project already, other’s will still stay for half a year. With so many different boats on this big sea, we all had one purpose in this harbour: sharing.

Having the chance of sharing my feelings and experiences with people who have the same understanding as me of this project is relieving. For four months I have been explaining, in a loop, what do I do and how this EVS works. In this past week I didn’t have to.

If in my arrival training I found these amazing people with the same goals as I, now I found them in the same direction I am following. Understanding and realizing again that for some of them their home country is everything and for some others they have nothing there waiting is incredibly grateful.

At this moment of our projects and lives, some priorities have changed. As long as you grow, as a person, citizen and human being but also as a volunteer you start to redefine your priorities. Looking forward and being aware that this one life opportunity has an ending helps us to achieve what we still want to do and also perceive what we don’t want to.

The European Voluntary Service is not a sea of roses. We have disappointments, personal, social and work related ones. We have, in a graphic of excitement and sadness, both moments. Above all we are young people trying to make the difference in our lives, trying to break the society misconception of stable life. For us, there is no such thing as studying, getting a job, a house, a car, getting married and have kids. We have all the time of our lives to embrace these roles.

For now we want to explore the world. We want to break free and sail to other seas. We want our families to support us in our decisions and to let us discover our path by ourselves. We want our friends to put faith on us and to give us courage.

Dear reader, in a group of 20 young volunteers from so many different contexts and realities, they all answered the same to this one simple question: “Do you see yourself working abroad in your life?”

Guess the reply.

Dear families and friends, we boarded already. We are sailing and making our boats matter. We are not just another boat on the sea. We are the boats that will go somewhere and if we get lost, we will enjoy the landscape and use the wind to guide us.

We are the new generation of people.

Text and photo of boat by Inês

Photo of Inês: Baaldo Vilchez Rayo

eriveneheader.jpgEri veneet, sama suunta

Tuntuu kuin eilen olisin kirjoittanut Kokkolan kauniista Villa Elbasta. Niin ei kuitenkaan ole.

Puolet EVS-vapaaehtoisuudesta on nyt ohi ja yritän väin ymmärtää minne kaikki se aika meni. Onneksi en ole asian kanssa yksin vaan sama kysymys pyörii vapaaehtoisystävienkin mielessä. Aika kuluu lentäen.

Heidän tapaaminen on aina ilo. Toiset asuvat lähellä, toiset kaukana. Jotkut ovat jo lähteneet projektista. Niin monta on erilaista venettä ulapalla, ainoana tukena toisten seura ja tieto muidenkin vaikeuksista.

Mahdollisuus jakaa tuntemuksia ja kokemuksia samaa kokevien kanssa on helpottavaa. Neljän kuukauden ajan olen selittänyt, uudelleen ja uudelleen, miten EVS toimii. Viime viikolla minun ei tarvinnut.

Saavuttuani löysin nämä mahtavat tyypit samoilla päämäärillä kuin minä, nyt päämäärät ovat vaihtuneet samaan suuntaan, jota seuraan. Toisille meistä kotimaa on kaikkemme, kun taas osalle siellä ei ole mitään odottamisen arvoista.

Tässä hetkessä projektia ja elämäämme, jotkin arvot ovat muuttuneet. Niin kauan kuin kasvaa itsenään, kansalaisena, ja ihmisenä, mutta myös vapaaehtoisena, muovaa niitä käsityksiä, mitä pitää kaikista tärkeimpinä. Eteenpäin katsominen ja tietoisuus siitä että elämä joskus päättyy, auttavat saavuttamaan niitä asioita, joita haluamme ja välttämään ne, jotka eivät meitä kiinnosta.

EVS ei ole mitään tanssia ruusun terälehdillä. Koemme pettymyksiä henkilökohtaisessa elämässä ja työssä. Tunteet vaihtelevat innokkuudesta surullisuuteen. Ennen kaikkea olemme nuoria yrittämässä tehdä muutoksen elämässämme, rikkomalla yhteiskunnan väärinkäsityksen vakaasta elämästä. Meidän polkumme ei ole opiskella, mennä töihin, hankkia omakotitalo, auto, puoliso, kaksi lasta, koira ja mökki maalta. Kyllä myöhemminkin ehtii.

Nyt haluamme tutkia maailmaa, purjehtia vapaasti kaukaisilla merillä. Toivomme, että perheemme tukevat meidän päätöksiämme ja antavat mahdollisuuden löytää oma tie. Ystävyydestämme saamme uskoa ja rohkeutta.

Rakkaat perheet ja ystävät olemme matkalla sitä kohden. Purjehdimme etsien purjehduksellemme merkityksen. Emme tee niin kuin aina on tehty. Me olemme niitä, jotka voivat eksyessäänkin nauttia maisemasta ja välillä mennä tuuliajolla.

Me olemme uusi sukupolvi.

Vapaa käännös: Totti



Kategoria: Arkielämää