Näkemättä nähty

Ocean’s Eight

Ohjaus: Gary Ross

Pääosissa: Sandra Bullock, Cate Blanchett, Anne Hathaway.

Ensi-ilta: 27.6. Esityksiä Bio Rex (Seinäjoki): ke-la 17.45, pe-la 20.15, su 17.15 ja 19.45, ma-ti 18.00 ja 20.30; Matin-Tupa (Seinäjoki): ti-to 19.00, pe ja ma 19.30, la 20.00 ja su 18.00.

★★

oceans8_header.jpgPäähenkilö vapautuu vankilasta, seuraava rikos jo suunniteltuna. Kaksistaan lähimmän yhteistyökumppanin kanssa ei keikkaa kuitenkaan voida tehdä. On aika koota ryhmä.

Tällä kaavalla syntyy tähtiä täynnä oleva komediallinen rikoselokuva, jonka keskiössä on huijaus. Niitä on nähty pelkästään Ocean’s etuliitteellä viisi. Ensimmäinen tehtiin Ratpack-yhteenliittymän (Frank Sinatra, Dean Martin, Sammy Davis Jr.) voimalla vuonna 1960. Tyylilaji koki huipentumansa 1973, kun hieman yllättäen (vaikkakin ansaitusti) George Roy Hillin ohjaama Puhallus voitti seitsemän Oscaria mukaan lukien Parhaan elokuvan.

Puhallusta seurannut Uusi puhallus tai viime vuosien Suuret puhallukset saavat lähinnä haukottelemaan. Huijauselokuvalle tyypillinen herrasmiesmäisyys istui puolestaan parhaiten brittiläiseen miljööseen television puolella Kelmien kerho -sarjassa.

Steven Soderberghin Ocean’s-trilogia elvyytti lajityypin valkokankaalla tähän päivään. Vauhdikkaat ja laadukkaat Ocean’s -elokuvat menestyivät niin kriitikoiden kuin katsojien osalta. Ensimmäinen on juonellisesti hyvin saman tyyppinen viritelmä uuden Ocean’s 8 kanssa ja miksei olisi. Vankilasta esiosassa vapautui Danny Ocean, tällä kertaa vuorossa on hänen siskonsa.

Varsinkaan toisen osan tähtisikermälle ei Ocean’s 8 pärjää vaikkakin kasaa loisteliaan ryhmän. Viime vuosien Oscar-voittajat (Sandra Bullock, Cate Blanchett ja Anne Hathaway), muita alan parhaita (Helena Bonham Carter ja Sarah Paulson), yksi laulaja (Rihanna) ja kiinnostavat uudet tulokkaat (Mindy Kaling ja Awkwafina) takaavat elokuvassa viihtymisen.

Aikana, jolloin maksimiannoksen tähtiä saa vain supersankaritouhotuksista Ocean’s 8 on miellyttävä lisä vuosikymmenen huonotasoisimpaan kesäkauteen.  Vaikka rooleja riittää, hahmot eivät jää yksiulotteiseksi vaan niiden rakentamiseen ja esittelyyn on käytetty kunnolla aikaa. Jokainen hahmo on puvustuksesta lähtien vaivalla tehty.

Erityisesti Cate Blanchett ja Sarah Paulson loistavat. Heidän roolisuorituksia katsellessa ei voi muuta kuin miettiä mitä noin hieno rooli tekee tällaisessa elokuvassa. Niin tällaisessa elokuvassa.

Muiden ponnistelukaan ei elokuvaa pysty pelastamaan, kun kaksi keskushahmoa, Bullock ja Hathaway vaikuttavat taantuneen 2000-luvun alun komediarooleihinsa. Siinä kohtaa, kun Bullock alkaa puhua saksaa tekisi mieli marssia teatterista pihalle. Kaikki tämä on oikeastaan jo nähty.

Suurin syypää on kuitenkin käsikirjoitus. Huijauselokuva rakentuu loppupuolen twististä, jossa ”pääpahiksen” (yleensä ryöstettävä henkilö) takia keikka menee pieleen tai ainakin hankaloituu. Siitä miten hyvä alkuperäinen keikka on ja kuinka hankalaksi tilanne menee ovat paljon vastuussa juonen vetovoimasta.

Ocean’s 8 -elokuvassa ei oikeastaan twistiä ole, tai no on, mutta ei kuitenkaan. Sen tasapaksu rullaaminen kohti onnellista loppua ei kohtaa ylitse pääsemättömiä haasteita. Elokuvassa ei ole edes pääpahista. Kun ryöstöä tutkiva yksityisetsiväkin on Oceanin vanha tuttu, viimeisetkin rippeet mahdollisesta jännityksestä haihtuvat.

Tätä lähemmäksi studioelokuvaa on vaikea päästä. Se on kuin rakennettu tuomaan katsojia, ilman, että sillä olisi sen enempää merkitystä. Vaikka kyse on selkeästä genre-elokuvasta, ilman uutta sanottavaa ei sitä olisi kannattanut lähteä tekemään. Olo onkin surullinen ja vähän pettynyt elokuvan jälkeen. Näistä palasista, kun olisi voinut koota jotain paljon hienompaakin. Tähtiä elokuva saa paljon vähemmän kuin yhden jokaista tähteään kohden.

Teksti: Totti

Kuva: Warner Bros.



Kategoria: Arvostelut