Keltaisten liivien kesätyöläiset

feissaus_header.jpgKansalaisjärjestöt, kuten Unicef, Punainen risti ja Amnesty hyödyntävät feissausta, kuukausilahjoittajien keräämiseen. Sana juontuu englannin kielestä. ”Face to face” eli kasvokkain paljastaakin feissauksen perustan. Suurin osa työajasta kuluu kohdatessa ihmisiä.

- Tää on sellainen kesätyö, joka avartaa mieltä todella paljon. Tässä keskustelee ihmisten kanssa, joilla on ihan eri mielipiteet ja asenteet maailmaan, toteaa tiiminvetäjänä toimiva Viivi Peltonen.

- Niin jos sä pystyt jollain tavalla pystyt avaamaan sellaisen ihmisen mieltä edes vähän, niin se on aika loistava fiilis, Mi Bui lisää vierestä.

Mi Buin mukaan feissarille tärkeitä ominaisuuksia on positiivisuus ja sitkeys. Työn suurin haaste löytyy juuri kohtaamisista, kun ihmiset eivät pysähdy tai ovat epäkohteliaita, jopa aggressiivisia. Positiivisen asenteen säilyttämiseksi tuleekin ponnistella.

Anni Yli-Hakala ja Emilia Haapanen ovat ensimmäisellä työviikolla nähneet jo työn synkän puolen, kun 18 tunnin jälkeen ei ensimmäistäkään kuukausilahjoittajaa ole kovista ponnistuksista huolimatta saatu. Onnistumiset ovat työn suola, mutta onneksi jotain hyvää työstä ilman niitäkin löytyy.

- Mä oon ruskettunut tässä neljän päivän aikana ihan kivasti niin se on varmaan ollut parasta, Haapanen naurahtaa.

Rusketuksen tai rahan perässä ei pelkästään toimintaa mukaan kannata lähteä vaan usko järjestön toimintaan ja asiaan on tärkeää työssä menestymiselle. Perehdytys työhän on päivän mittainen ja tiiminvetäjältä voi kysyä aina apua. Lisäkoulutustakin järjestetään tarvittaessa.

Teksti ja kuvat: Totti



Kategoria: Arkielämää