Kannattaako työn ja opiskelun yhdistäminen?

Kannattaako työn ja opiskelun yhdistäminen?

Olen miettinyt otsikon kysymystä usein ja vastaus on varmasti aina tapauskohtainen. Itselleni opintojen ja töiden yhdistäminen on ainakin tähän asti kannattanut. Olen oppinut uusia taitoja, pitänyt yllä kosketuksen työelämään, opintojenkin aikana ja luonut uusia verkostoja. Lisäksi pystyn rahoittamaan opintojani ja pärjään ilman opintolainaa, mikä tietenkin tuntuu mukavalta.

Miinuksena on tietenkin, että vapaa-aikaa ei jää hirveästi. Toisaalta olin jo alusta asti asennoitunut opintoihini niin, että, koska kyseessä on unelma-alani, minua ei haittaa, vaikka suurin osa päivistäni menisikin opintojen parissa.

typaikalla.JPG

Miltä tavallinen koulu- & työviikko näyttää?

Koulupäivä alkaa yleensä 8.20 aamulta ja loppuu 14.40. Suurin osa meistä muoti-opiskelijoista, jää kuitenkin koulupäivän jälkeen koululle - tutkimaan trendejä, luonnostelemaan tai ompelemaan. Joskus päivä venyy viiteen, joskus iltayhteentoista, -johon mennessä on pakko poistua koulurakennuksesta.

On sanomattakin selvää, että ellei nauttisi opinnoistaan, tällaista päivärytmiä ei jaksaisi. Itselleni tässä on kuitenkin alasta, josta olen unelmoinut pikkutytöstä asti. Koulu ei siis tunnu miltään pakkopullalta vaan teen juuri sitä mitä haluankin.

Lähden töihin kerran tai kaksi viikossa. Olen onnekas, sillä voin itse valita työaikani ja koulussa meillä on yleensä muutama etäopiskelupäivä viikossa. Toki viikonloput menevätkin sitten koulujuttuja tehden.

Työskentelen miesten muotiasusteita myyvälle tanskalaiselle verkkokaupalle. Kun löysin työpaikkailmoituksen yliopiston ura-sivuilta, päätin tarttua tilaisuuteen ja hakea työpaikkaa, vaikka työpaikka sijaitseekin toisessa kaupungissa. Asun keskellä Jyllantia, Herning-nimisessä kaupungissa ja työpaikkani sijaitsee Horsenissa. Työpäivänä herään aamuviideltä, pyöräilen bussipysäkille ja otan bussin Horsensiin. Työmatkalla ehtii lukea, miettiä koulujuttuja - tai no, usein nukkua hetken, varisinkin aamuisin.

Välillä bussissa vietetty hukka-aika harmittaa, toisaalta se tarjoaa hyvän tekosyyn rentoutua. Minun on nimittäin vaikea olla tekemättä koulujuttuja iltaisin, ja bussissa kun ei oikein pysty ompelemaan tai piirtämään, on tämä ihan tervetullut ”pakko- rentoutuminen” minulle.

Aloitan yleensä työpäiväni kahdeksalta ja työskentelen noin neljään tai viiteen.  Työn ja opiskeluelämän yhdistäminen olisi varmasti rankkaa, ellei minulla olisi mahtava työpaikka, jossa olen saanut kehittyä ja oppia uutta, sekä mukavat ja kannustavat työkaverit.

Tietenkin myös opintojen mielekkyys vaikuttaa asiaan – en minä pystyisi raatamaan aamusta iltaan, viikonloppuisinkin, sellaisten opintojen parissa, joita en rakasta.

Jottei arjestani jäisi liian karua kuvaa; totta kai ehdin aina silloin tällöin viettämään iltaa tai lounastamaan kavereideni kanssa, tai käydä kirppis-shoppailukierroksella. Tämä vaatii vain hiukan enemmän suunnittelua.

koululla_iltaisin.JPG

Kuinka töiden ja opintojen yhdistämisen saa toimimaan?

  • Arkeaan on pakko aikatauluttaa. Kouluprojekteille pitää tehdä aikataulu ja työpäivät pitää suunnitella. Lisäksi pitää vielä muistaa, että kun on muuttanut omilleen, on myös kaikkia arjen askareita hoidettavaan; ruuanlaittoa, siivousta ym. Olennainen osa aikataulujen kanssa elämistä on myös se, että oppii hyväksymään sen, että aina ei pysy omassa aikataulussaan ja suunnitelmiin on tehtävä muutoksia.
  • Valitse ala, josta nautit. Joko koulun tai töiden pitää olla mielekästä, mieluiten molempien. Arkeaan ei voi täyttää pakollisilta tuntuvilla asioilla.
  • Jos mahdollista, valitse sellainen työ, jossa voit kehittyä ja josta sinulla on hyötyä tulevaisuuttakin silmällä pitäen.
  • Kun stressi nostaa päätään, muista miksi teet sitä mitä teet.
  • On OK välillä olla väsynyt ja turhautunut, vaikka kuinka tykkäisi opinnoistaan tai töistään.
  • Välillä on pakko rentoutua. Kun kaveri pyytää kahville - lähde! Tietenkin deadlinen painaessa on joskus sanottava ei, mutta kun tulen muistelemaan opinto-aikojani, veikkaan että arvokkaimpina muistoina tulevat mieleen kavereiden kanssa vietetyt hetket.

 

Teksti ja kuvat: Stina



Kategoria: Arkielämää