Kilpatanssi

Maailmalla laajaltikin harrastettu, mutta Suomessa harrastajamäärät ovat kuitenkin suhteessa aika pienet. Joskus olen miettinyt mistä tämä johtuu. Harrastan siis itse kilpatanssia. Aloitin sen noin kolme vuotta sitten, mutta en oikein muista, mistä se pohjimmainen innostus siihen lähti. Sillä eihän tämä nyt kovin paljon mainostettu tai muutenkaan esillä oleva laji ole, vaikka kilpailuja onkin tiuhaan tahtiin viikonloppuisin ympäri Suomea.

Rakastan tanssia, koska se tarjoaa jatkuvasti uusia haasteita. Vaikka saisit jonkin kuvion hiottua lähes täydelliseksi, tekemistä on monin verroin enemmän, kuin osaat edes kuvitella. Tekniikkaa ja näyttävyyttä voi hioa lähes loputtomasti; päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Voi kuitenkin kestää monia kuukausia, ennen kuin jokin kuvio alkaa sujua. Joskus se tietenkin turhauttaa aivan älyttömästi. Mutta hermostuminen ei kuitenkaan toimi koskaan.

Ensimmäisen parini kanssa tanssin varmaankin noin vuoden. Hän kuitenkin lopetti tanssin ennen joulua ja sainkin uuden parin pian vuodenvaihteen jälkeen. (Silti tytöissä harrastajia on varmasti enemmän, joten poikia tarvitaan lisää!) Tätä kautta sain myös kaipaamaani haastetta harrastukseltani, sillä nykyinen parini oli yhtä taitoluokkaa ylempänä kuin minä. Me siis jatkamme tässä taitoluokassa, joten lähes kaikki tuli minulle uutena. Siitä sain kuitenkin aika paljon lisää motivaatioita, joka olikin ollut jo pitkään kadoksissa.

Mielestäni kuka tahansa voi harrastaa kilpatanssia, tai mitä tahansa muuta tanssia. Se on vain itsestä kiinni, kuinka nopeasti oppii uudet asiat. Mitä enemmän harjoittelee viikossa, sitä nopeammin myös kehittyy, ihan niin kuin missä tahansa muussakin lajissa. Motivaation ja kehittymisen halun pitää vain olla kova. Ja itselle pitää asettaa realistisia tavoitteita, muuten harjoittelusta voi tulla vain päämäärätöntä. Ja tietysti täytyy ottaa huomioon myös se oma tanssipari.

Joskus tietysti tulee sellaisia hetkiä, että enhän mä osaa yhtään mitään. Eri tansseja ajatellessa mieleen tulee vain kaikki ne asiat mitä pitäisi parantaa. Ottakaa pidempää askelta, kuunnelkaa rytmiä, käytä nilkkoja, mieti pään kallistuksen ajoitusta, tanssikaa hitaammin… Ei se tosiaankaan helppoa ole, mutta ehkä joskus kannattaisi keskittyä myös siihen mitä jo osaa. Luulen, että se on sama asia ihan kaikissa muissakin lajeissa. Voisi ajatella myös sitä, kuinka paljon olen jo oppinut. Sen avulla nimittäin jaksaa myös yrittää eteenpäin. Uskoo siihen, että voin kyllä oppia myös nämä vaikeat asiat, kun olen aiemminkin oppinut, siitä saa motivaatiota.

Tanssiharrastuksen aloittaessa ei tarvitse olla edes tanssipari valmiina. Tietysti helpompaa jos on. Heti ei kuitenkaan pääse kisaamaan, eikä tarvitse ostaa kalliita pukuja tai muitakaan tarvikkeita. Avoin ja reipas mieli siis riittää!

IMG_20170407_172555.jpg Kilpatanssiin kuuluvat kauniit asusteet.

Kilpatanssin taitoluokat:
F, alkeet
E, ensimmäinen kisaluokka
D, tästä eteenpäin taitotaso nousee, puku ja ehostus rajoitukset poistuvat ikäluokasta riippuen ja tulee uusia sallittuja kuvioita.
C
B
A

Näissä kaikissa taitoluokissa on ikäsarjat aina senioreihin asti, mutta lapsiluokissa on vain matalimmat taitotasot. Eli kilpatanssin voi aloittaa siis vaikka aikuisena.

Ja eri tansseina:
Valssi, Tango, Wienin valssi (C-luokassa), Foxtrot (D-luokassa) ja Quick-Step. Samba, Cha-cha, Pasodoble (C-luokassa), Rumba (D-luokassa) ja Jive.

Seinäjoen seuran, Botafogon, toiminta on aktiivista siitäkin huolimatta, että kisaavia pareja ei nyt niin erityisen paljoa ole. Ei niitä nyt niin vähääkään ole, mutta ehkä enemmänkin harrastajia voisi olla, etenkin nuorison osalta. Botafogon nettisivuja voit käydä katsomassa tästä.

Laura Levä

 


Kategoria: Arkielämää